lauantai 8. lokakuuta 2016

Sanoista tekoihin

Olemme jokainen siirtymässä sanoista tekoihin. Menneisyytemme on meissä ja jos keskeneräiset projektit estävät meitä toteuttamasta sisäistä suunnitelmaamme, se on meidän jokaisen omalla vastuulla. Olemme tuolloin jääneet näpertelemään tuntumisien ja aikomuksien maailmaan. Olemme velloneet pitäisi ei pitäisi teemoissa niin kauan, että energiamme hupenee. Voimattomuus estää toteuttamisen hyvin tehokkaasti.

Voimattomuuden keskellä on hyvä todeta oma tila ja siihen johtaneet syyt. Hajoittaminen, liian monet projektit, sekavat suhteet, tyytymättömyyden tunteet, kiukku ja vastenmielisyys, siinä energia kadon viemärit. Emme voi siirtyä uuteen upeaan elämään, jos kuvittelemme voivamme pitää yllä aikaisempia mallejamme. On kyettävä tekemään ratkaisuja vaikka ne voivat satuttaa läheisiä ja jopa omaa mieltä ja elämää. Emme voi varmistella ja kontrolloida onnistumisen mahdollisuuksiamme, koska se mihin olemme siirtymässä on niin uutta, etteivät vanhat mallit ja merkit pidä enää paikkaansa.

Tuska ja kipu kuuluu täthän syntymisen prosessiin. Vanha ja kulunut väistyy omasta tahdostamme ja meidän on suostuttava kipuun, kaihoon ja ikävään. Onko tunteilla ja tuntemuksilla lopultakaan merkitystä, kun koko maailmankaikkeus sukeltaa uusiin ulottuvuuksiin. Voimme toki käpertyä voivottelun ja pitämiesin tunnelmiin, mutta se ei auta eikä jouduta yhtään mitään. Päinvastoin se hidastaa ja hiillostaa meitä entistä kovemmin.

Rukoileminen on apu voimistaa omaa henkistä kanttia. Rukoilemalla henkinen yhteys voimistuu ja saamme tarvittavaa opastusta intuitiomme kautta. Olemme henkistymässä ja jos nyt lyömme laimin tämän kanavan hortoilumme mutkistaa asioita. Itse asiassa meidän tulisi olla rukoilemisen energioissa koko ajan. Emme saisi kytkeytyä mataliin energioihin, huoliin, pelkoihin, epätoivoon ja masennukseen. Mielen järkkyminen on merkki prosessin epätasaisesta etenemisestä. Silloin emme ole pitäneet huolta henkisistä harjoitteista, meditaatiosta ja rukoilemisesta. Maallisten huolien ja tekeillä olevien asioiden kanssa painiminen ei edistä yhtään vaan taannuttaa ja tuskaannuttaa.

Oletpa missä tahansa, kuulut samaan henkiseen sfääriin kaikkien kanssa. Ulkoiset statukset eivät vaikuta syntymäisillään olevaan kaikkeuteen. Vain sinulla on merkitystä, kuinka antaudut sielusi ohjaukseen. Voit pyristellä persoonatason vuoksi vastaan, koska et päästä henkistä tietoisuuttasi esille. Kaikki muutokset voivat tuntua katastrofaalisilta, koska sinulla ei ole tietoa, mistä tässä kaikessa on kysymys. Osalle ihmisiä tulevat ajat merkitsevät " kaiken loppua", koska vapaantahtonsa kautta, he ovat tehneet kaikkea muuta, kuin olleet kiinnostuneita henkisistä asioista.

Kärsimättömyydelle ei saisi antaa tilaa, koska asiat etenevät omalla painollaan. Luota siihen, että asiat etenevät joka tapauksessa ja keskity siihen, ettet hermoile. Etsi rauhan tila ja pysy siinä. Tuolloin autat kaikkein eniten itseäsi ja myös läheisiäsi.

Valmistautuminen muutokseen alkaa mielen rauhoittamisesta. Rauhoita ja rauhoitu. Kuuntele sisäisestä itsestä nousevia ajatuksia, toimi viisaudella ja luota Jumalaan. Tapahtuupa mitä tahansa olet siltikin olemassa.

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Uudistavat energiat

Muutoksien melskeessä halusi mennä eteenpäin, kuvastaa sisimmän itsen tarvetta järjestellä arjen asiat kuntoon. Miksi vastustaa sielun kutsua? Muutosvastarinta johtuu pelosta ja pelon vuoksi moni jättää tilaisuutensa käyttämättä. Kysymys ei ole mistä tahansa tilaisuudesta vaan suuresta asiasta, joka ehdottomuudellaan vetää puoleensa alitajuisina tuntemuksina, ikävänä, kaipuuna ja ehkä myös suruna. Jotakin täytyy muuttua, että voi ottaa ensimmäiset oikean suuntaiset askeleet kohti omaa todellista elämäntehtäväänsä. Pintaraapaisu ei nyt riitä, koska vain täysin avoimeksi riisuttuna siirtyminen uusiin energioihin on mahdollista. Niin suuresta prosessista nyt on kysymys.

Mitä vastaamme tälle sielujen kutsulle?
Mihin ryhdymme saattaaksemme itsemme ja elämämme kuntoon?

Pelon voittaminen on ehdottoman tärkeää, joten siitä kannattaa aloittaa. Pelko on peruja persoonan tavoista reagoida ulkoisiin odotuksiin ja paineisiin. Jos olemme näytetelleet koko elämämme jossakin muiden odotuksien täyttämässä hahmoroolissa, kipeää tulee käymään. On kuin paineiset tilanteet repisivät kerros kerrokselta valheellisuuden suojakaavut. Mitä ohuemmaksi kaapu muuttuu, sen huterammalta elämä voi tuntua. Ei ole mitään mihin turvautua, koska juuri sen täytyy murtua. Valheelle ja petokselle rakennetut systeemit sortuvat ja ne jotka edelleen kuvittelevat pääsevänsä pälkähästä sortuvat rakenteiden mukana. Viisautta on pyähtyä katsomaan kerrankin omaa itseään ja toimintamallejaan kriittisesti. Kestääkö oma rakennelma tulevat puhurit?

Muutoksen tarve on tiedostettua, mutta vanhentuneet systeemit eivät murru ihan helpolla. Syynä ovat rakenteiden sisään itsensä ankkuroineet vallanpitäjät, joiden elämäntehtävä, toimeentulo, ulkoinen status lakkaa olemasta. Mitä sitkeämmin he kouristuvat rakenteidensa ympärille, sen kovemmaksi käy taistelu. Toiset ovat jo vapauttaneet itensä ja uuden elämän rakennusaihiot alkavat saavuttaa muotoaan. Ristiriita ja kaaos on valtava, mutta ei mene kauaa, kun harhaiset utopiat murenevat. Mikä on totta säilyy, mikä on valetta murtuu. Kysymys on lopulta hengen voitosta materian yli.

Henkinen tiedostava ihminen on materialistille kauhistus. Materialistinen maailma haluaa pitää ihmiset tietämättömyyden tilassa. Syy on se, että he ovat rakentaneet valtansa tavallisten ihmisten alistamisesta ja orjuutuksesta. Heidän kabinettinsa tarvitsee alaisia, jotka antavat aikansa ja energiansa systeemiä ylläpitäville. Korvauksena heille on markkinoitu huolenpito ja pieni summa rahaa. Ketkä muut kuin alisteiset ihmiset mahdollistavat valtarakenteiden hyödyt ja boonukset?

Henki eli Jumalallinen energia virtaa valtavalla volyymilla. Kaikki ovat sen vaikutuspiirissä koska maailma muuttuu. Kysymys on selkeä-myönnynkö välttämättömään riisuutumiseen vai hukkaanko tilaisuuteni? Viisas myöntyy ajoissa ja päästää irti. Uuden elämän aamu kajastaa jo kirkkaana.

Asioiden sattaminen harmoniaan on tehtävä nyt. Totuudessa pitäytyminen on opeteltava koska vain totuus mahdollistaa siirtymän uuteen. On järkyttävää katsella omaa itseään, aikaan saannoksiaan, ihmis-suhteitaan ja nähdä, kuinka paljon sen perustuksissa on silkkaa valehtelua. Valetta itseltä itselle kun ei ole ollut rohkeutta murtaa hypnoottista elämää. Kaikki vastaukset ovat kuitenkin olleet koko ajan tiedossa, tuntemuksina mielessä ja keholla. Kipu on sietämätön mutta lopulta hyvin vapauttava.
Sana sanalta, ajatus ajatukselta tietoinen itse tulee esille. Prosessi on mentävä läpi, koska paluuta menneeseen ei ole, eikä paikalleen voi jäädä.

Lisäenergiaa voi ammentaa meditaatiosta ja tietoisesta läsnäolemisesta. Hengittää energiakeskusten kautta ja voimaantua hengestä. Rukoileminen auttaa myös ja luovan kirjoittamisen tai maalaamisen tuominen arkeen. Irtipäästämistä voi myös harjoitella mielikuvana kellunnasta. Kelluminen tarkoittaa pelttomuutta ja sen idea on siinä, että pelokas ihminen painuu pohjaan, peloton kelluu keveästi. Iltaisin ennen nukahtamista kellunta auttaa pääsemään uneen.

Tänään kohdatessasi ihmisiä katso heitä sydämellä. Kuule heidän puhettaan ja ole läsnä kohtaamisissa. He ovat sisaria ja veljiäsi. He ovat niitä, joiden kanssa, yhteisestä sopimuksesta, olette elämässä tätä vaihetta. Anna sydämesi avautua ja tunne elämän virtaavan kaiken läpi. Olet jo kotona.




keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Surua ahdistusta pelkoa

Ihminen on menneisyytensä vanki. Vanki, joka toimii ulkoapäin ohjatusti, ohjeistetusti. Menneisyys käskyttää hakemaan kostoa. Kostamaan kokemaansa vääryyksiä, pettymyksiä, menetyksiä. Kostamaan, kun ei itse ole saanut osallisuutta. Kostamaan, kun ei muuta osaa eikä kykene, kun on antanut, antautunut ulkoisille käskyttäjille. Ne jotka käskyttävät eivät tahraa käsiään vereen. Ne eivät koskaan jää kiinni, koska heillä on jo kaikkea. Kaikkea sitä hyvää, mitä kostajiksi manipuloidut kaipaavat, kuvittelevat tarvitsevansa, mutta eivät ikinä tule saamaan, koska he kuolevat ennen palkan maksua.

Pitää katso paljon kauemmas. Pitää uskaltaa nähdä ne, jotka pelaavat tätä peliä. Heitä ei tavoita mistään, koska he ovat varautuneet, vaurastuneet ja vaurastuvat edelleen. On nähtävä mitkä tahot laittavat ihmiset tansimman pillinsä mukaan. Kenen intresseistä on lopulta kysymys, kun ihmisiä teurastetaan.

Iso kirja- Jumalan sana- sanoo älä tapa. Kyse ei ole siis uskomisesta vaan omistamisesta. Rahasta ja sen vallasta. Materiasta-perkeleen vehkeilystä Jumalaa vastaan. On tultava niin suuri pimeys, että pieni ihminen herää tajuamaan, minkä valtaan hän on uinahtanut? Kilpailu paikasta auringosta on kilpailua pimeyden syövereistä. Sinne ihminen on itsensä vyöttänyt viimeistä hiuskarvaa myöten. Sitä hän tavoittelee, kun uskottelee tarvitsevansa rahaa ja sen tuomaa valtaa, kunniaa ja mainetta. Samassa kaupassa hän menettää sielunsa, elämänsä ja toivonsa. Eikä sittenkään herää.

Raukkamaisia ovat pimeyden kätyrit. He lymyävät luutorneissaan, pelaavat ja nauttivat näkemästään, kuulemastaan kauhusta, jota järjestävät. Kuka tekee seuraavan iskun? Mihin se saadaan ujutettua? Montako ihmistä saadaan tapettua? Ja ketään ei rangaista-ei ketään niistä, jotka toimivat alkuunlaittajina.

Menneisyys huutaa kaikissa meissä. Miksi pahuus vain etenee? Missä on valo ja rakkaus? Sieltä suunnalta ei tulla näyttävästi esille. Ei räjäytellä pommeja eikä raiskata. Sillä suunnalla on edelleen kovin hiljaista. Milloin valon on aika tulla ja valaista? Yhä edelleenkö valonkantajat pitävät lamppujaan vakan alla. Ei uskalleta tulla esille. Mitä muut sanovat? Mitä mieltä toiset ovat?

Rakkaudessa ei ole pelkoa. Niin paljon, kun on pelkoa, niin kaukana olen rakkaudesta eli Jumalallisesta osasta itseäni. Niin paljon, kun on valon poissa olemista, niin paljon on pimeyttä. Itseä pitää tutkia. Minkä osan olen itsestäni pimittänyt? Minkä vallassa annan itseni olla, elää ja vaikuttaa?
Liityn kaikella tavalla systeemiin ja pidän yllä toivetta selviytymisestä. Elätän siinä siivussa pahuuden edunsaajia, koska heidän lonkeroissaan roikkuvat kaikki systeemissä osana olevat.

Ahdistaa-suru hiipii väistämättä sisään avonaisesta ovesta. Sydämen ovesta, joka on raollaan.
Silloin kun ei kykene, silloin on vain tyydyttävä olemaan hiljaa, tekemättä mitään. Aavistus seuraa surua, jotakin paljon pahempaa on tuloillaan. Jotakin niin pahaa, että se vavisuttaa jokaista meitä. Puistelee viimeisetkin umpiunen rippeet silmistämme, sydämestämme ja sielustamme. Olkoon Taivaalliinen Isä meille kaikille armollinen.