Surusta

Suru on tummiin puettu ihminen, joka seisoo sivussa. Ei liiku mikään, mihinkään, koko elämä pysähtyi. Tässä hetkessä on elämän mysteeri läsnä. Raja, joka on, mutta sitä ei näe ennen kuin joku astuu rajan yli. Lakkaa olemasta, mutta on kuitenkin läsnä, kipuna rinnassa, kaipuuna ajatuksissa.

Ei niin voi olla, että ihmisen sielu lakkaa olemasta!
Ei niin voi olla, että ihminen menettäisi olemuksensa syvimmän muodon!
Kuolema ei ole sielulle vaan keholle, ruumiille, joka on maasta muodostettu. Mistä tiedät, tunnet ja ymmärrät,  olevasi enemmän henkeä, kuin maallista kehoa?

Suru on inhimillinen tunne ja se on ilon sisar. Surressamme uppudumme mennisyyksiemme menetyksiin, itkemme kuolleitamme ja kaipaamme lohdutusta. Etsimme merkkejä ja pelkäämme, jos saamme niitä. Pelkäämme elää ja kavahdamme kuolemaa. Kuitenkin näiden kahden välissä, on jokaisen meidän, mahdollisuus elää hyvä elämä.

Vastukset ja vaikeudet ovat mahdollisuuksiamme kasvaa ja edetä. Juuri niissä voimme ulottaa ymmärryksemme henkisten ulottuvuuksien todellisuuksiin. Yhteyden luominen tapahtuu henkistymisen kautta. Olemmehan henkiä kaikki.

Ne, jotka menevät edellämme  tietävät elämästä enemmän kuin me, jotka  nyt suremme.

Jonakin päivänä joskus, kaikki tämä selviää. Siihen asti eläkäämme, eläkäämme itseämme ulos maailmaan. Juuri nyt on meidän aikamme.
Juuri nyt.

Selkeyttä oivalluksiin

Kuolema on siirtymistä ajasta ikuisuuteen, lihasta henkeen ja energiaan. Voitko ymmärtää, että kuolema on siirtymäriitti? Paljonko sinulla on uskomuksia tapahtumasta, joka läpi meidän jokaisen on mentävä? Pelkoa, ahdistusta, epäuskoa, surua tai torjuntaa, kieltämistä ja pois sulkemista. Kuitenkin kuolema on läsnä elämässä aina. Ilman kuolemaa ei olisi elämää.

Energia on keskeistä kaikessa elämässä. Energia on Jumalan ilmaisu ja siihen kiteytyy kaikki. Tunnistat Jumalan eli energian itsessäsi, hengität sitä, syöt sitä, ajattelet ja tunnet sen voimasta. Voi olla, että et tiedä koko mekanismista mitään tai et vain ole tullut ajatelleeksi koko asiaa. Ollessasi hyvässä kunnossa, elät sopusoinnussa itsesi ja Jumalasi kanssa. Voidessasi huonosti, joko henkisesti tai kehollisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti jne. olet ristiriidoillasi erkaannuttanut itsesi energiasta eli Jumalasta. Vapaa tahtosi määritää elämäsi sisällöt ja tasot. Vastaat tahdostasi elämälle eli Jumalalle, mutta myöskin itsellesi.

Vapaasta tahdosta asennoidut, ajattelet, suunnittelet ja toteutat elämääsi. Jumala eli energia virtaa kaikesta huolimatta jokaiselle meistä, mutta me itsekukin laadullistamme energian mieleiseksemme. Eli sinä luot elämäsi tilanteet ja vastaat niin ollen myös seurauksista. Niin pitkään ja hartaasti kun kiellät Jumalan tai välttelet sitä, joudut taistelemaan energiasta. Oma uskomusjärjestelmäsi sulkee tai typistää energian täysimääräisyyttä. Energian huvetessa olotila ja elämä on miinus merkkistä eli elämän eli Jumalan kielteistä.

Elämme elämää omista luomuksistamme käsin. Tapahtumilla on olemassa syynsä ja seurauksensa. Tämän päivän elämäsi on seurausta menneisyytesi valinnoista. Ollessasi yhteydessä Jumalaan, pyrit tasapainoon ja sopusointuun kaikilla elämänalaueilla. Et halua luoda tuhoisaa tulevaisuutta, koska ymmärrät vastaavasi kaikesta, niin itsellesi kuin elämälle. Miksi luoda tuhoisuutta, kun kerran voi luoda sopua ja rauhaa? Kyse on tiedostamisesta ja ymmärtämisestä. Jos et tiedosta, et voi ymmärtää ja tarvitsest niin ollen vielä hioutumista eli tuskallisia kokemuksia elämästä ja itsestäsi. Laskusi elämälle on monien elämiesi summa. Maksat siis tässä elämässä menneitä tekojasi ja sidot sieluasi eli henkeäsi tuleviin koitoksiin.

Ihmiset ympärilläsi ovat niitä, joiden kanssa olet tehnyt matkaa pitkään ja hartaasti. Vihamielisyydet, kaunat, riidat, kateudet ja hankaluudet kuvastavat kasvun ja muutoksen tarpeita. On löydettävä uudenlainen tapa suhtautua ja ratkoa ongelmia. Ei enää  itsekkyydestä kumpuavaa vihaa, koska se rajoittaa kasvua ja etenemistä eli tietoisuuden laajenemista. Ne ihmiset, joiden kanssa on sopuisaa ja myönteistä, ovat siis heitä, joiden kanssa tilit ovat tasan.  Olemme kaikki kytköksissä toisiimme. Verkostoidumme luomuksiimme ja liitymme elämän eli Jumalan suunnattoman moniulotteiseen ja monimuotoiseen luomisprosessiin. Olemme sinkoutuneet elämään kipinä eli sielu ryppäinä ja elämme Jumalan lakien alaisuudessa niin, että tulemme tietoisiksi luomakunnan jäseniksi, Jumalan kanssa kanssaluoviksi olennoiksi.

Henkimaailma on ulottuvuus, jossa on monta tai oikeammin lukematon määrä tasoja ja paikkoja. Sielu kehittyy ja etenee kaikissa elämissä, mutta on mahdotonta laskea elämien määrää. Luomme tulevaisuuksiamme tietoisuuden tason mukaan ja kun emme ymmärrä seurauksien lainalaisuutta, luomme sidoksia, joiden purkamiseen tarvitaan lukematon määrä kokemuksia.

On olemassa edellä kävijöitä, jotka ovat aika ajaoin tulleet elämään ihmisten maailmaan. Heidän henkinen olemuksensa ja tietämyksensä jättävät väistämättä jäljen ihmisiin. Heidän opetuksensa viitoittavat ihmisten valintoja, mutta he eivät ole uhranneet itseään ihmisen vuoksi. Jokainen sielu käy läpi henkisen transformaation ennemmin tai myöhemmin. Oikopolkua valastumiseen eli henkistymiseen ei voi olla, koska Jumalan oikeudenmukaisuus on täydellistä. Vapaa matkustajia ei ole, koska se kumoaisi Jumalan täydellisyyden.

Liitymme toisiimme, myös niihin, jotka ovat siirtyneet kehoista henkimaailmaan. He siellä, ovat siinä tilassa, mikä vastaa heidän sielullista tietoisuuttaan.  Kasvu jatkuu myös siellä, mutta on luonteeltaan vähän eri tyyppistä, kuin täällä aineessa ja ajassa.Yhteydet henkimaailman ja kehollisen maailman ihmisten välillä ovat mahdollisia. Samankaltaiset vetävät toisiaan puoleensa. Se missä on valoa, iloa ja rakkautta, siellä on usein valon olentoja lisäämässä harmoniaa. Toisaalta siellä missä on vihaa ja pahuutta, vetää puoleensa sen tyyppisiä henkiä. Kysymys on joka tapauksessa tietoisuudesta. Oletko sinä tietoinen niistä henkimaailman olennoista, jotka viihtyvät energiakentissäsi?

Valo voittaa pimeyden ja se tarkoitaa Jumala tietoisuuden lisääntymistä luoduissaan. Rukous on puhetta Jumalalle ja meditaatio on Jumalan kuulemista. Ihmiskunta on edennyt kasvussaan siihen tilaan, mikä on tämän päivän todellisuutta. Jokainen ihminen liittyy aikanaan siihen valoverkostoon, missä Jumalan tunteminen todentuu. Ne jotka ovat edenneet kasvussaan edemmälle, näyttävät tietä, heille, jotka vielä hortoilevat hämärässä. On äärimmäisen tärkeää nostaa oma valo eli energia näkyville. On äärimmäisen tärkeää rohkaistua puhumaan, kirjoittamaan ja tekemään parannusta. Parannuksen tekeminen on mielenmuutoksen aikaansaamista, maallisuudesta henkisyyteen.

Ole sinnikäs, älä anna periksi maalliselle, hengettömälle itsellesi, joka kiskoo sinua kohti umpi unta. Sinnikkyys on tietoisuudesta kumpuavaa voimaa, joka läpäisee jähmeän mielen ja laiskuuden. Joka hetki valitsemme kasvumme suunnan. Rukous kuullaan aina, mutta voi olla, että emme saa pyytämäämme juuri siinä paketissa, kun toivomme. Emme voi tietää parastamme pitkällä aikajanalla. Se mitä pyydämme, olkoon henkistä voimaa ja rohkeutta, kärsivällisyyttä, oikeamielisyyttä, lempeyttä sekä totuudellisuutta.

" Jumalani, rukoilen kestävyyttä ja sinikkyyttä tähän elämänvaiheeseen, mikä on arkeani tänään. Kovin helposti annan periksi laiskuudelle, mukavuudenhalulle ja valittamiselle. Kovin nopeasti suuntaan huomioni epäolennaisuuksiin vaikka tiedän, että minun tulee käyttää päiväni asioideni saattamiseen järjestykseen. Vahvista minua epäuskon hetkinä, etten tekisi typeryyksiä. Varjele rakkaitani ja anna enkeleidesi suojella heitä. Kiitos elämästä ja valosta, joka lisääntyy väistämättä." Amen.

H-hetki

Heräämisen hetki. Luomuksemme natisee liitoksissaan ja todellisuus tunkeutuu väistämättä esille. Maailmamme osoittautuu illuusioksi, uneksi johon uskoimme. Uskoimme, että raha tuo onnen, hyvinvoinnin, terveyden ja rauhan. Uskoimme, että vallassa olevat toimivat oikein niin materiaalisesti ja eettisesti. Uskoimme, että rakentamamme yhteiskunta suojelee heikompia. Uskoimme tehneemme jotakin suurta, hienoa ja kestävää, että se pysyisi totuudessa.

Usko siirtää vuoria ja luomuksemme on kääntymässä meitä itseä vastaan. Tuhoutunut uskomusjärjstelmämme tekee likaisen lopputyön. Uskoimme rahaan, emme Jumalaan Luojaan, emmekä halunneet löytää itsestämme tätä luovaa potentiaalia. Niin mielellämme rakensimme ulkoista, että väistämättä käänsimme selkämme sisäisyydelle.

Materialistinen maailma tuhoutuu, koska se perustuu pimeyteen. Pimeydessä sikiää ahneus, vallan himo, valtapyrkimykset, kateus, tappaminen ja tuho. Meissä jokaisessa on tuo puoli ja niin ollen taistelemme jokainen eturintamassa itseämme vastaan ja samalla yritämme olla enemmän, omistaa parempaa hyvää, mammonaa ja valtaa. Niin ylhäällä kuin alhaalla ja sisällä ja ulkona. Luomuksemme osoittaa moraalimme tason. Rakennelmamme tuo väistämättä esille oman kasvumme tasot.

Ne,  jotka ovat menneet H-hetkensä läpi, näkevät ja ymmärtävät näkemänsä.
Ne,  jotka nukkuvat edelleen, pitävät kiinni houreistaan tuskallisesti.
Ne, jotka ovat heräämässä ratkaisevat koko tilanteen kollektiivisesti.

Kuinka pitkään luhistuminen kestää? Mitä tapahtuu oikeassa elämässä?

Oikeassa elämässä on täydellinen rauha. Voitko ajatella niin juuri nyt? Jos et voi, niin olet edelleen unen rajapinnoilla. Henkinen maailma on ikuinen ja siellä ei olla sodassa, ei ahdingossa eikä epätietoisuudessa. Kuljet ahtaasta portista ja jätät kaiken turhan kynnykselle. Et tarvitse mitään, koska sinussa on kaikki. Luopumisen transformaatio on vapautumisen kokemus ja teet sen täydellisen vapaaehtoisesti ja halulla. Kukaan ei pakota tai vaadi sinulta maksua, koska olet kuullut elämän kutsun. Tämä elämä on Jumala, jonka olomuoto on rakkaus.

Rakkaus on yhtä kuin elämä on yhtä kuin Jumala.
Sinussa on potentiaali Jumaluuteen, koska olet ikuinen sielu.
Matka siihen kokemukseen on pitkä, vaivalloinen ja täynnä valintoja, sen mukaan missä olet menossa. Hiilestä muodostuu timantti tuhansien asteiden kuumuudessa. Sielusta muodostuu tietoinen olento tuhansien vuosien matkalla läpi ajan, paikan ja tilan. Kuitenkin jokainen syntynyt, elävä olento kantaa kaikessa mukana omaa henkistä ydintä. Vasta kun ydin tulee esille, ihminen herää todelliseen elämään. Mikä matka!

" Rakkauden Jumala, olen astunut portista, jota olen etsinyt vuosisatoja. Etsin sitä, vaikka en tinnyt etsiväni. Haparoin pimeässä pitkään ja tuskallisesti, koska halusin uskotella itselleni muiden kaltaisteni uskomuksia. Ihmettelin aina miksi ja juuri ihmettelyn kykyni nosti minut oikeaan suuntaatn etenevälle polulle, kohti Sinua ja todellista itseäni.

Rukoilen lakkaamatta ja kiitän. Tässä hiljaisuudessa on lepo. Tässä tietoisuudessa on järkkymätön rauha. Tässä on rakkaus, syyn ja seurauksen päätepiste. " Amen.