Oi aikoja voi tapoja

Vastavirtaan myötävirtaan, mihin virtaan? Kaikki virtaa, joka tapauksessa. Entä jos ei tahdo, pysty eikä kykene? Mihin pirtaan sitä sitten? Upotuksiin uppotukkina pohjaan köllöttämään muutamiksi vusituhansiksi? Pohjalta näkee ainakin ylöspäin, kun alas ei voi enempää mennä. Vettyneenä, mutta ei lahonneena-mikä kohtalo?

Kuuntelen ihmisen puhetta. Mikään ei ole hyvin. Liikaa aurinkoa ja niin kuuma, että meinaa tukehtua. Eikä tule sadetta, vaikka nyt pitäisi sataa. Miksi ei nyt sada, kun paistaa? Lupasi huomiseksi jo viileämpää, ehkä huomenna jo sataa ja voi vaikka tulla ukkosenilma. Niin-ukkosella salamat pelottaa. Ei ehkä ukkosta, jos vaikka tulee pallo salama ja polttaa koko höskän. Ei-ei ukkosta, jos vain viilenisi.  Ja nyt tuulee, pitihän sen arvata, kun justiinsa pumppasin pyörän renkaisiin ilmaa hikihatussa, että lähtisin pyöräilemään, niin nyt sitten tuulee vastaan. Ei siitäkään tule mitään. Taidan mennä maate, mutta kun on niin kuuma, että ei pysty. Menenkin suihkuun, voi ei-enhän voi mennä, kun lupasin mennä pyöräilemään... Mikään ei ole hyvin, milloinkaan, koskaan, ikinä.

Voi voi ja voi, ei tästä tule mitään.  Aina sama juttu näitten asioitten kanssa. Mikään ei onnistu, ei mikään. Olen varmaan syntynyt epäonnen tähtien alla ja lapsena ei ole ollut muuta kuin yksi puupalikka, millä leikkiä ja senkin äiti poltti hellan uunissa, varmaan tarkoituksella. Miten sitä tällä tuurilla edes yrittää mitään? Se ei kannata eikä hyödytä. Ja eniiten se ottaa päähän ja sapettaa, kun naapurin emäntä pestä huijautti ikkunat ja matot samana päivänä. Ja vielä kehtaa huiskuttaa kättä ja huutaa: Mitenkäs siellä menee? Joko on ikkunat pesty ja matot? Menenkö ja sanon suorat sanat tai vielä jotakin pahempaa? No ei ehkä kannata. kun se ei aio muuttaa tuosta ja sen kans on vain tultava toimeen, vaikka hermot menee. Pysyis vaan omalla tontillaan haravoineen ja kastelukannuineen. Nuo sen kukka jututki on aivan hirveitä.Mikään ei onnistu meikäläisellä, ei sitten mikään. Joko unohdan kastella tai kastelen liikaa. Joko lannotan tai en lannota ollenkaan. Oi tätä elämän kurjuutta, millehän sitä pitäis oikeiasti alkaa, että vois nauttia tästä alkavasta kesästä?
Niin että, millehän sitä saa alkaa, että voi nauttia kesästä ja koko elämästä?

Suvivirsi

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen, kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen.....
Nuorimmaiseni laulaa tänään alakoulunsa päättymistä ja yläkouluun siirtymistä suvivirren sanoilla.

Jotakin maagista siinä on. Ilon tunnetta, vapauden riemua. Elämän virtaa parhaimmillaan.

Yksi vaihe päättyy, uusi alkaa. Askel askeleelta, kokemuksien läpi.

Minä laulan mukana, sydän ilosta sykkyrällään.
Yksi vaihe elämästä takana. Vanhat sidokset, uskomusjärjestelmien rippeet lentävät taivaan tuuliin. Vihdoinkin !

Oi elämää, kuinka kaunis olet. Enkö kiittäisi, enkö pyyhkisi surun kyyneliä ja antaisi niiden kirkastua ilon ja kiitollisuuden vuolaiksi virroiksi, jotka hedelmöittävät istuttamani uuden elämän ajatukset valtavaksi elämän puuksi. Siellä on linnuilla hyvä laulaa ja pesiä. Taivaan tuulet huojuttavat latvuksia ja juuret syvällä äiti maan sydämellä. Niin se on . Amen.

Sinussa sinä ja kaikki mitä on

 Olet paljon enemmän, kuin koskaan olet uneksinut.

Olet paljon laajempi, kuin koskaan olet
ajatellut.

Olet paljon voimakkaampi, kuin koskaan olet toivonut.




 Vielä on löydettävää.
Vielä on yllätyksiä tulollaan.
Vielä matkaa on jatkettava, että tulisit siksi mikä ja kuka oikeasti olet.

Et ole valmis, et ole
Et tiedä puoliakaan
Että et antautuisi sille tuhoavalle ajatukselle, ettet
jaksa ottaa selvää elämän mysteeristäsi.

Sinussa soi elämän sinfonia
Sinussa soi värien, muotojen, ulottuvuuksien soinnut
Olet täydelisen hyvä
Olet täydellisen kaunis
Olet olemassa juuri siksi että  antautuisit elämälle
antautuisit vihdoinkin rakkaudelle, että alkaisit rakastaa ja muuttuisit rakkaudeksi

Olet se mikä olet, anna sen tulla esiin, mikä pidättelee sinua ?

Nyt kun elämä viiltää...

Historia, menneet elämät ja valinnat. Mitä olemme oppineet? Mitä olemme valmiita nyt tekemään?

Sanojen merkitys on tuoda viestiä, joka saa meidät havahtumaan omaan osuuteemme tässä ajassa, tässä hetkessä. Sitten kun elämä ei ole meidän elämää. Nyt kun-on sitä, missä sinä, minä, kaikki me,  olemme juuri tällä silmänräpäytyksen hetkellä.

Emme ole kuulleet, emme ymmärtäneet, mikä on elämämme tarkoitus. Tekomme ja valintamme ovat kuitenkin tuoneet meidät tähän. Juuri tässä hetkessä voimme valita kuulemisen, ymmärtämisen ja tekemisen.

Mitä siitä vaikka olemme kontanneet polvet  ja kämmenet verillä.
Mitä siitä vaikka olemme kaatuneet, lukemattomat kerrat.
Mitä siitä vaikka pettymyksemme kyyneleet eivät kuivuneetkaan raakkaan ihmisen suudelmissa.
Mitä siitä vaikka tein väärin, loukkasin ja olin inhottava.
Mitä siitä?

Menneisyytemme virheet ovat tuoneet meidät tähän elämään. Nyt meillä on mahdollisuus korjata, paikata, pyytää anteeksi, nousta ylös ja huutaa isosti. Minä olen olemassa. Minä elän jokaisella solullani, jokaisessa hengen vedossa uudistun henkisesti.

Enää en suostu istumaan varjoissa, vaan valitsen aurinkoisimman paikan, jossa voin tuntea Jumalan rakkaudellisen parantavan valon. Se lävistää ilosta vapisevan sydämeni. Se ei jätä ketään huomiotta. Se on aina ollut ja aina tulee olemaan.

Oi ystäväni, nyt on kesä. Kaikki kasvaa ja soi. Soi sinäkin kaikella sillä voimalla mitä olet. Maa kaipaa rakkautta, ihminen tarvitsee rakkautta elääkseen. Astutaan paljain jaloin maa äidin sydämelle ja tanssitaan uuden elämän uljas tanssi. Enää emme suostu sitten kun elämään. Elämme nyt kun olemme tässä. Yhdessä olemme vahvoja. Yhdessä olemme enemmän. Yhdessä ikuisesti. Amen.

Raja

Ei ole rajaa, on vain ihmisen itselleen luomat rajoitukset. Rajoituksien syynä, on alun alkaen olleet, uskomusjärjestelmiin sitoutuneitten tarve hallita ja vallita kanssa ihmisiään. Kysymys on tiedostamisesta, joka etenee henkistymisen myötä. Hnkistymiseen tarvitaan elämän kokemuksia, kuoleman kokemuksia ja kuolemisen kokemuksia. Jäähyväisiä ja jälleen näkemisiä. Maallinen mieli ihminen ei voi nähdä, saati ymmärtää, rajan takana olevaa, koska oma mieli ei yllä sinne asti. Pelko on tehokas keino hallita ja pelottelulla saadaan aikaan paljon kärsimystä. Onko kärsimys tarpeen? Onko kärsimyksellä, jokin suuri merkitys, ihmisen tietoisuuden avartumisessa?

Missä muualla kokemuksissa ihmisen itsekkyys, siis se narsistinen omahyväisyys, voi murentua, kuin kärsimyksessä? Ensin on tultava pienen pieneksi, että voi alkaa kasvun suuren suureksi. Suuruus on henkistä valoa ja voimaa, Kristuksen valkoista valoa. Siinä valossa ei ole jäämiä harmaasta tai mustasta. Siinä valossa ei ole varjoja.

Kuolemaa tapahtuu koko ajan, kaikkialla ja kaikilla tasoilla. Jumalan luova hengitys muuntaa kuolleen osan jälleen käyttöönsä. Jokainen meistä on mukana Jumalan hengityksessä, luovuuden virrassa. Pienen pineni hiekan jyvä tai kaukaisin planeetta,  on samaa, niin eikö ihminen liittyisi niihin? Mikä erottaisi ihmisen siitä suunnattoman suuresta kokonaisuudesta? Mikä erityisasema ihmisellä on tässä luomisen prosessissa? Mikään muu ei rajoita, kuin ihmisen maallinen mieli-luulo-uskomus. Kysymys on siis laajenemisesta, kasvusta, etenemisestä. 

Ihmisen keho, materiaan sidottu ja alkuaineista luotu, jatkaa kierokulkuaan,  joka tapauksessa. Ihmisen henki, Jumalasta singottu valo, on energiaa, joka kehon kuolemassa muuttaa tilaa. Pois maallisesta majasta, koska se ei koskaan ole ollut maasta vaan hengestä.

Uskomuksien voima on valtava, koska se vangitsee ihmisen mielen ja elämisen. Rajoituksien ja rajallisuuden keskellä on mahdotonta olla vapaa. Vai onko sittenkään? Kun kerran luomme oman elämämme, elämme itseämme ulos maailmaan, niin ajatuksilla täytyy olla suunnaton merkitys . Ajatuksien voima suuntaa kulkumme ulos vankiloistamme, joita olemme ennen tarvinneet turvallisuuden tunteisiimme. Rajoittunut ihminen luo ja valitsee uskomuksensa mukaisen elämän. Vapautunut ihminen on vapauttanut itsensä. Hän ei enää tarvitse rajoittunutta mieltä eikä rajallista elämää, koska hän ottaa luomuksestaan täyden vastuun. Juuri se on henkisen kasvun ydin. Vastuu omasta itsestä ja päätöksistä. Hän on kääntänyt katseensa ja sydämensä Luojansa puoleen. Kysymys ei ole uskomisesta vaan tietämisestä ja ymmärtämisestä.

Minä tiedän, että kuolemaa ei ole, siinä mielessä eikä merkityksessä, mitä uskomusjärjestelmät uskottelevat. Joskus kauan aikaa sitten, joissakin elämissä, kehoni on tapettu tietämisieni vuoksi. "Ruumiini olette tappaneet, mutta henkeäni ette." Mikä huikaiseva kokemus ikuisesta elämästä! Montako elämää olenkaan elänyt, jotta vihdoin voin tuoda kokemukseni julki? Kuinka paljosta pelottelusta ja ahdistuksesta, olenkaan onnistunut itseni vapauttamaan? Se on ollut yksi tämän elämäni teema. Juuri oikeaan aikaan ja tilaan, koska  moni ihminen kaipaa todisteita hengen voimasta, aineen yli. Yksin en ole matkaani tehnyt. Yksinäisyyttä olen kyllä kokenut, mutta yksin en ole ollut koskaan. Hengen maailma ei ole erillinen, se on aina läsnä, läpäisevänä valon virtana. Siihen virtaan tietoisesti yhtyminen, on elämän merkitys. Mysteeri,

joka on koko ajan läsnä, mutta vapaan tahdon vuoksi ja takia, ihminen voi aina haluta muuta. Illuusio ja harha erillisyydestä on maallisen mielen luomus, johon liittyminen on hyvin luontevaa ja helppoa. Tosiallisessa todessa, emme koskaan ole erillään mistään eikä kenestäkään.

On taso ja tila, jossa kaikki on täydellisessä järjestyksessä. Jumalan luovassa hengityksessä kaikki tapahtuu täydellisesti ja oikeudenmukaisesti. Se tila on ihmisen sielun tila, silloin kun kaikki harhat ja uskottelut on kulutettu loppuun. Lopulta pienestä kasvaa väistämättä suurta. Suuruus on valoa, rakkautta ja nöyrää kunnoitusta elämää kohtaan. " Että minä, pieni ihminen, saan olla osa tätä valtavuutta, että minussa on ikuisuuden säde, joka on matkalla alkulähteeseensä.".

On tehtävä se, mitä on tullut tekemään. Työ on saatettava loppuun, keskeneräiset projektit on päätettävä, olipa kysymyksessä mikä tahansa projekti. Keskeneräisyydet vievät suunnattomasti energiaa ja siksi ne voivat uuvuttaa. Tarvitset sen energian itsesi vapauttamiseksi. Vankeus aikasi on päättymässä, kun vihdoin oivallat sen. Tee kaikki tarvittava ja muista kiittää. Kiitollisuuden virta kantaa sinua,  kaiken kokemuksien läpi,  kohti henkistä kotiasi. Matka voi olla pitkä ja vaikea, mutta sinä selviät, kun tiedät ja ymmärrät, miksi. Kysymys ei ole uskomisesta vaan tietämisestä.

Kaikkiin kysymyksiin on olemassa vastaus. Nyt on tekemisen aika, ei aikomisen tai kontrolloimisen. Heittäytyä elämään ja tietää, että on vihdoinkin saavuttamassa päämääränsä. Sen päämäärän, joka on piirretty kaipuuna ja ikävänä sieluun. Henkenä hengessä ikuisesti. Amen.

Ajatus, uskomus, asenne = elämä mitä elät

Aihe, josta riittää ammentamista. Lähtökohta on, että elämme elämää, jonka luomme itse ajatuksiemme ja valintojemme kautta. Kiinnitymme tähän elämään, koska emme muista tai emme usko tai emme kykene ajattelemaan elämää ilman aika sidonnaisuutta. Keho, jossa henkemme asustaa juuri nyt, on kuitenkin tämän kertaisen elämän kulkupeli. Henkemme, joka siirtyy tasolta toiselle kasvun kautta, siirtyy myös kehosta toiseen. Luomamme elämä sitoutuu syyn ja seurauksen lakiin pitkällä, ikuisuuksiin yltävällä " aika" janalla. Tämä selittää miksi elämässämme joudumme käymään läpi vaikeita tai helppoja tilanteita. Liitymme toisiimme mitä merkillisimmillä tavoilla.

Asiantuntijuus asuu meissä, henkitasossa tiedämme tai aavistamme, että elämä on seurausten elämää. Voi olla, että ne myönteiset  huippu kokemukset,  ovat seurausta edellisten elämien hyvistä valinnoista.  Kriisit ja vaikeudet voivat juontaa syihin monen elämän taakse. Ihmissuhteet ovat se kokemuskenttä, missä karmalliset kohtalot nivoutuvat yhteen. Olemmehan kaikki ihmisiä,  joilla on henki.

Ajatuksien selkeys on tavoite, jota kannattaa harjoitella. Ristiriita ajatuksissa tuo kaaosmaisuutta arkeen. Mielen harjoittamista voi treenata, samalla energialla, kun pyöräillään tai juostaan ihanne kropan saavuttamiseksi, voimme käyttää aikaa meditaation ja mielenhiljentämisen tekniikoihin. Ulkoiseen olemukseen kiinnittyminen ei lisää henkistä valmiutta. Itsetuntemus on itsetunnon syvempi puoli ja siihen panostaminen antaa pysyvämmän tyytyväisyyden tunteen itseen ja elämään mitä elät. Mikäli haluat päästä tasapainoon itsesi ja elämäsi suhteen, niin nyt jos koskaan, on paras aika muuttaa suuntaa ulkoisesta sisäiseen. Perusteluna on ajanlaatu ja se, että maailmamme on valtavassa muutoksen paineessa. Muutos tarkoittaa täydellisen uutta muotoa, joka asettaa kaiken elämässämme kriittisen luupin alle. Voimme itse vapaaehtoisesti pyrkiä muuttamaan itseämme näihin uusiin energioihin tai sen tekee kohtalo. Kohtalo on siinä määrin olemassa, jos kerran emme pysty ylentämään mieltämme, vaan lymyämme vanhojen jumitukisen äärellä aina vain, milloin mistäkin syystä. Elämämme kriisit vain syvenevät jos emme muuta ajatuksiamme.

Ajatuksemme ja asenteemme sitovat meitä. Henkemme menee edeltä ja tietää kyllä, mikä meille on parhaaksi. Persoonamme, siis tämän elämän kokemuksien pyhättö, taistelee vastaan kaikkine pitämisineen, täytymisineen ja eihän sitä voi, verukkeineen. Mikäli kykenemme kuulemaan ja vielä ymmärtämään sisimpämme hiljaisuudesta nousevan kuiskeen, osaisimme tehdä oikeansuuntaisia päätöksiä. Tilanteiden ja tapahtuminen vyöryessä elämäämme, meidän tulisi kyetä erottelukyvyn kautta, valitsemaan sen, mikä vie meitä lähemmäs totuutta eikä loitonna meitä itsestämme. Itsessämme piilee kaikki tarvittava. Meidän jokaisen on tehtävä matkaa, ei pelkästään jostakin jonnekkin ulkoisessa maailmassa, vaan päästä sydämmeen, sisäisessä maailmassa. Juuri siitä on kysymys.

Menneisyyden sidokset löytyvät ihmisistä, joiden kanssa elämme tätä elämää, tässä ja nyt.  Kuinka jumissa tai umpisukelluksissa sitä ollaankaan, on seurausta menneistä valinnoista, jotka ovat tapahtuneet joko tässä, mutta useimmin edellisissä elämissä. Nyt on kertakaikkiaan alettava hieromaan sopua, kaikkein vaikempien tyyppien kanssa, jotka kuuluvat elämäämme. On kyettävä sanoutumaan irti syyllisyys-, alisteisuus-, vihaisuus tunteista ja tavoista. Se ei tarkoita muuta, kuin oman itsen näkemistä henkisenä olentona. Vain henkisesti voimme sitoa tai vapauttaa itsemme ja toisemme. Kyse on henkisestä sidoksesta, joten se avautuu vain henkisellä prosessilla.

Ne hyvät ihmiset, joita tunnistat elämässäsi, ovat niitä henkiä, joiden kanssa on jo väännöt käytynä.  Heistä voimme olla todella kiitollisia, koska juuri siltä suunnalta henkielämäämme virtaa myönteistä ja voimaannuttavaa energiaa. Näin uuden ajan sarastuksessa, olisi paikallaan juhlia,  juuri hyvien ihmisten juhlia.

Voitko ajatella tai kuvitella, että olet koko ajan universumista virtaavassa rakkaudellisessa valossa ja energiassa. Voitko ajatella tai kuvitella, että olet luonut oman illuusiosi ja nukkua töhötät siinä luomassasi illuusiossa, tietämättä, että olet keksinyt kaiken ihan itse? Voitko kuvitella, ettet ole erillinen mistään kenestäkään koskaan ikinä? Kuulut henkenä Jumalalliseen suunnitelmaan ja sinun ainoa tehtäväsi, on herättää itsesi illuusiostasi ja avautua rakkaudelle?! Sitä tarkoittaa valaistuminen.
Muuta ajatuksesi, muutat maailmasi. Paranna ajatuksesi niin paranet oitis.

Mitä näet ja tunnet katsoessasi elämääsi, siis omaa aikaan saannostasi? Ajattele, olet ihan itse luonut sen. Miten on sidoksien laita? Mitä sinun pitää tehdä tai mihin sinun tulisi alkaa? Olet aktiivinen toimija et uhri. Kuka tai mikä sitoo sinua? Katso tunteidesi taakse ja muista mitä on tapahtunut? Koska vain niin voit tulla tietoiseksi ratkaisun mahdollisuuksista.

Aiemmassa kirjoituksessani pyysin sinua hengittämään rakkautta. Taas pyydän niin, koska vain sen kautta vapaudut ja vapautat toiset. Pysy siinä tietoisuudessa ja ihmeet alkavat vyöryä elämääsi. Ei mitään muuta tarvita ja ajattele se on jo tässä. Se on ollut siinä ja tässä kaiken aikaa. Maailman alusta asti. Sinussa, minussa kaikessa mitä on.

Vapauta itsesi vanhentuneista uskomuksistasi. Tutki ja päästä irti-hengittämällä rakkautta.

Anna elämälle lupa

Miksi hangoitella vastaan, kun on lupa ja mahdollisuus hulputella? ( = antaa virrata) Miksi vailta kaikkein vaikein, hankalin, kivisin, haastavin, tuskastuttavin ja uuvuttavin tapa elää, kun on mahdollista edetä ihan omassa rytmissä, sopusoinnussa ja harmoniassa kaiken kanssa ja kesken? Miksi jauhaa menneitä pettymyksiä, jotka syntyivät vain siitä, että omat odotukset ja toiveet, olivat ylioptimistisia tai kestämättömän itsekkäitä? Miksi syyttää muita, kun vastustaa, vaikka tasan ja tarkkaan tietää, että on ihan itse oman soppansa keitellyt, omalla liedellä, liian kovalla lämmöllä tai ilman lämpöä? Miksi tehdä kaikesta suuri numero, vaikka viisautta olisi opetella hiljaista tyytyväisyyttä? Miksi arvostella ja arvioida,  kun vain antaisi kaikille luvan olla juuri sellaisia, kuin ovat ja vielä itsellekkin? Miksi valittaa ja marmattaa, kun kaikki on kerran kiinni omasta ajattelusta ja asenteesta?

Miksi voimaa löytyy negatiivisuuteen eikä positiivisuuteen?
Miksi aikaa löytyy jumittamiseen eikä irtipäästämiseen?
Miksi energiaa löytyy epäilemiseen eikä uskoon?
Miksi elämälle ei voi antaa lupaa vaan kouristuu elämättömyyteen, menneisyyteen tai jonnekkin kaukaiseen " sitten kun" elämään?

Miksi kaikkien muiden elämä ja mielipiteet merkitsevät enemmän kuin omat?
Miksi tyytyä ja sopeutua, kun kuuluisi nousta seisomaan ja ilmaista oma tahtominen ja oleminen juuri sellaisena kun on? Miksi mielistellä ja nyökytellä, kun tarve olisi puida nyrkkiä ja olla jotakin omaa mieltä?  Miksi odottaa, kun juuri nyt tulee ryhtyä?

Miksi et voi olla juuri se joka oikeasti olet? Kenen käsikirjoittamaa elämää, vuorosanoineen ja tilanne kuvauksineen elät? Kuka sinä olet? Mistä olet tullut? Mihin olet menossa?

Ja kaikkiin kysymyksiin löytyy vastaus sismmästä. Uskallatko kysyä, tohditko vastata?

Tee parannus

Parannuksen tekeminen voi herättää värietä siksi, että se liitetään usein uskonnollisiin lahkoihin ja niiden vaatimuksiin. Mitä parannuksen tekeminen tarkoittaa henkisessä kasvussa tai valaistumisen kokemuksissa? Voiko ihminen tehdä parannuksen oman tahtonsa voimasta vai miten? Mitkä asiat ja tapahtumat mahdollistavat sen, että ihminen havahtuu muutokseen? Parannuksen tekemisessä on kyse vanhoista mallinnuksista, tavoista ja asenteista vapautumisesta. Ei ole kyse mistään pikku oikaisusta vaan todellakin merkittävästä prosessista. Se tarvitaanko siihen kitumista, katumista, sinittelyä, kieltäytymistä vaan voiko sen tehdä tässä ja nyt?

Kyse on tietoisesta valinnasta hyvän ja paremman elämän puolesta. Vain sairaat tarvitsevat parantajaa ja parannusta. Sairaudeksi luokiteltavia tai ainakin sairastumiseen johtavaksi, voidaan nimetä kieltäytyminen onnesta, ilosta, voimasta ja rakkaudesta. Kaikesta siitä, mistä uneksimme, mutta jonka eteen olemme niin vähän tehneet. Aina on jotakin prosessia, tekemättömiä töitä, keskeneräisiä ja kiireellisiä juttuja. Kulutamme aikamme, energiamme ja elämämme karkuun juoksemiseen. Onni menee edellä tai sitten se on jäänyt jonnekkin menneisyyden hämäriin. Pelkistettynä se on negatiivisen alemman mielen muuttamisesta positiiviseksi. Pimeydessä hortoilemisen päättymisestä, valoisuuteen siirtymisellä. Sitä on parannuksen tekeminen.

Miksi juoksemme todellista itseämme karkuun? Miksi tyydymme hääräämään hämärässä tai pimeässä, kun tosiasiassa meillä kaikilla on potentiaalia läväyttää kirkkaat halogeenit päälle? Miksi yhä edelleen pidämme yllä vanhoja, vanhentuneita ja toimimattomia tapoja? Kuinka olemme ohjelmoineet itsemme, ettemme uskalla astua valoon?  Pelkäämme olla onnellisia. Pelkäämme olla aitoja. Pelkäämme huijatuksia tulemista ja niin huijjaamme itse ensin. Pelkäämme ja pelottelemme, koska sukupolvet ennen meitä ovat tehneet niin. Vahingollisen tavan omaksuminen on helpompaa kuin aivan uudenlaisen todellisuuden hyväksyminen.

Uudenlainen todellisuus vyöryy läpi. Mitä se tarkoitaa? Vanha elämänjärjestys tai kaaos tulee murenemaan ja katoamaan. Energian laatu on muuttunut ja muuttuu yhä, aina vain korkemmiksi värähteiksi. Mitä ihmiselle tapahtuu tässä värähteiden läpiajossa? Oletko sinä valmis tekemään parannuksen, koska juuri siitä on kysymys.

Energia on vallitseva kaikessa mikä on. Energia virtaa läpi universumin ja sen vaikutus tuntuu, näkyy ja vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin. Yrittäessäsi pitää yllä vanhaa kaavaa, jonka laatu on kielteinen, jumittunut ja valoton, joudut kohtaamaan sen kaiken uudessa valossa. Kuinka kestämättömäksi tilanteet muodostuvat riippuu sinusta ja päätöksistäsi. Jos et suostu hyvällä, niin mitä vaihtoehtoja jää?  Kyse on itsen muutoksesta ja kun itse muuttuu, maailma muuttuu. Ajatuksen muuttuessa, koko elämä muuttuu. Juuri siitä on kysymys parannuksen teossa.  Olet elämäsi moottori ja nyt virtapiirisi on käymässä valtavan prosessin. Kestävätkö käämisi vai alkaako savu nousta? Kaikki kulminoituu sinuun ja tahtoosi. Liitytkö sinä niihin valoa välittäviin olentoihin, jotka ovat muutoksen eturintamassa? Avaudutko sinä valon ja rakkauden kanavaksi? Otatko sinä paikkasi tässä valtavassa muutoksessa vai pakenetko menneisyyksiesi loukkuihin? Onko sinussa uskoa, toivoa ja rakkautta?

Rakkaus on läsnä aina. Nytkin se ympäröi sinua ja virtaa hienon hienoina energiapyörteinä kaikkialla. Se on ollut aina mahdollista, mutta et ole suostunut sille. Tiedätkö vaihtoehdot alkavat olla aika vähinä, olkoonkin, että sinulla on vapaa tahto valita. Mitä sinä valitset, kun tarjolla on rakkaus ja pelko? Pelonhan sinä jo tunnet, mutta miksi et vihdoin avautuisi vallitsevuudelle, joka kasvaa kasvamistaan. Antautuminen on mitä ilontäyteisin ja vapauttavin kokemus. Pimeys, epätietoisuus, toivottomuus, tyytymättömyys katoaa siinä silmänräpäyksessä, kun avaat sydämesi rakkaudelle. Kytkeydyt siihen rakkaudelliseen virtapiiriin, joka on todellisen olomuotosi ydin. Itse asiassa olet taistellut itseäsi vastaan, elämän tarkoitustasi vastaan ja lopulta Jumalaa vastaan. Nyt voit ajatella niitä vastoinkäymisiä ja kärsimystä, mistä muusta niissä on ollut kyse, kun itsen muutoksesta? Toisenlaisen tavan ja asenteen oivaltamisen mahdollisuudesta. Kaikki kokemuksesi ovat vieneet sinua kohti todellista itseäsi. Kohti Jumalallista valoa ja rakkautta.

Hengitä rakkautta.
Täyty rakkaudesta, vähä vähältä puhalla kaikki joutava pois.
Mihin tarvitset pelkoa?
Mihi tarvitset vihaa, kaunaa, kateutta, kilpailua?
Jos kuvittelet tarvitsevasi niiden luomaa kovuutta-olet petkuttanut itseäsi.
Elämä on valintojesi tulosta. Niin elät kun ajattelet, asennoidut, sanot ja teet.
Miksi piinaat itseäsi? Miksi? Kysy sitä itseltäsi ja anna sydämesi vastata. Sillä sydämesi
on linkki ja asema todelliseen itseesi. Pääsi, rationaalinen mielesi voi yhä edelleen vaatia
hyvityksiä menneistä, mutta mennyt on mennyt. Se on jäänyt taaksesi, jos päätät vapauttaa
itsesi, niin tee se nyt. Nyt koko universumi tukee vapautuksesi prosessia.
Hengitä rakkautta ja anna sen läpäistä koko elämäsi ja kaikki mitä siihen kuuluu.Sinä
luot rakkaudellisen ilmapiiriin ja kaikki aistivat sen heti. Sinusta loistaa valo, jolla ei ole
varjoja.
Hengitä rakkautta kaikkeen itsessäsi ja elämässäsi. Yhdy siihen täydellisesti niin
täysin kuin mahdollista. Erillisyys päättyy ja yhteisyys alkaa. Voi olla, että kehollasi
tuntuu kipua, jonka alkuperä et tiedä. Voi olla, että tunnet olevasi puun ja kuoren välissä,
kuin olisit kuolemassa jostakin ja syntymässä johonkin. Voit kuulla, nähdä ja aistia
energioita, joista et ennen ole ollut tietoinen. Kaikki on merkkejä uudistumisestasi, joten suhtaudu niihin hiljaisen tyynesti. Anna vain lupa ja hengitä rakkautta. Pysy siinä tietoisuudessa, älä
hangoittele vastaan, koska kipu voi voimistua entisestään. Lepää itsessäsi. Lepää Jumalan
kämmenellä ja muista kuka olet. Pidä kiinni siitä, niin kauan kunnes prosessisi tyyntyy.

Hengitä rakkautta. Hengitä sitä aivan tietoisesti. Hengitä.....

Tahtomisen tilasta luomiseen ja luovuuteen

Motivaatio on polttoainetta tekemiseen. Miten motivoitunut olet elämään? Miten kuumana liekkisi palaa sen eteen, että saavutat kaipaamaasi? Mitä oikesti haluat elämältäsi, itsellesi itseltäsi?

Tyydytkö sopeutumaan siihen väliin, minkä muut ovat asettaneet rajoillesi rajoituksellesi, olla se mikä olet? Annatko muiden ratkaista tahtomisesi tilan ja laajuuden? Oleko sovittanut itsesi siihen pukuun, elämään, mikä sopii toisille, ystävillesi, suvullesi, naapureillesi, viranomaisille ? Oleko koskaan miettinyt kuka sinä olet? Mistä olet tullut? Mitä varten? Mihin olet menossa?

Katso elämääsi, näet itsesi. Katso ihmisiä ympärilläsi, näet heijastuksen itsestäsi kaikkine voimavaroineen mutta myös puutteineen ja vajavaisuuksineen. Ole heissä ja he sinussa. Kaikki liittyy kaikkeen, verkon silmät laajenevat ja kattavat lopulta koko ihmiskunnan.

Mitä sinä säteilet tähän verkkoon?
Mitä sinä viestiät? Valoako vaiko pimeyttä? Mikä virtaa sinun kauttasi? Millä sinä värität ajatuksesi, toiveesi, odotuksesi ja lopulta tekosi?

On olemassa taso, jossa kaikki ovat täydellisessä harmoniassa ja järjestyksessä.
On olemassa taso, jossa kaikki säteilee täydellistä sopusointua ja tietämisen iloa.
Ikuisuus värielee meissä, vähä vähältä se täyttää tietoisuutemme, kunnes sulaudumme siihen.

Olemme kiinnittyneinä toiseen tasoon, joka repii, raastaa, vääristelee ja vääristää kaiken kauniin rumaksi ja toivottomaksi. Se taso on aineen olomuoto, materialistinen, kilpaileva, ahne, rakkaudeton ja eristävä. Itsekkyys lymyää siinä ja nauttii toisen ahdingosta, vertaileee paremmuutta rahan ja materian kautta. Se taso on maailmallinen taso, jossa me käymme kasvumme taistelut ja epäuskon turnajaiset. Elämämme oppikoulun polut risteleivät siinä, tarvitsemme kokemuksia pahasta kasvaaksemme hyviksi.

Nyt on uuden elämän aamu. Kajastava valo värilee läpi jokaisen olennon ja olomuodon. Sinun valosi määrä ja laatu kohoaa väistämättä, vaikka voit vielä lymytä varjojen, epätoivon ja epäuskon maisemissa. 

Ala tahtoa jotakin hyvää, niin itsellesi, kuin muille. Tee niitä asioita, jotka kohottavat mielialaasi ja saavat sinut hymyilemään. Motivoidu hyvään, anna sydämesi avautua anteeksi antamisen ja -saamisen energioihin. Otat suuren vaikuttavan askeleen kohti todellisuutta, kohti sitä tasoa, joka on todellinen kotisi.

Olemme toimijoita, alkuun saattajia ja tekijöitä tässä valtavassa muutoksen prosessissa, joka lopultakin vapauttaa meidät kaikki. Kaikkia meitä kutsutaan tähän työhön, kaikki me olemme äärimmäisen tärkeitä ja merkityksellisiä.

Jumalani, vahvistukoon sinun valosi minussa, sinussa, meissä kaikissa ja kaikkeen siihen mitä on.