torstai 30. elokuuta 2012

Teenkö vaiko en?

Ryhtymiseen tarvitaan energiaa. Ryhtymisen tavoitteena on saada tehtyä jotakin. Tekemisen idea syntyy ajatuksissa, ajatukset viitoittavat suuntaa ja tavoitetta, mutta itse ajattelu ja suunnittelu ei riitä, vaan tarvitaan energiaa. Mistä saat energiaa?

Energia on voimaa, liikettä, lämpöä, väreilyä, jota et voi silmin nähdä, mutta tunnet sen keholla ja innostuneisuutena mielessä. Mistä saat energiaa? Mikä siis innostuttaa sinua? Mikä sitten vie energiaasi? Se mikä ei innostuta vaan kyllästyttää? Positiivisuus tuo, negatiivisuus vie! Positiivisuus antaa uskoa, toivoa, näköaloja. Negatiivisuus kuittaa, ei tämä onnistu, ei tästä mitään tule! Ei huvita, en jaksa, en pysty en kykene! Kääk- kaikki on siis ajatuksista ja uskomuksista lähtevää!!!!! Jos ajattelu kerran on keskeistä tekemisessä, voinko muuttaa ajatuksiani? No-kenen ajatuksia ajattelet, omiasi vaiko toisten? Jos ajattelet omiasi, niin elät oman oloista ja näköistä elämää. Jos taas ajattelet muiden, niin elät muiden elämää. Voito olla tyytyväinen siinä? Ehkä-siihen asti, kun alat huhuilla oman tyytyväisyyden ja elämän mielekkyyden perään. Ongelma syntyy juuri siinä kohtaa. Miksi se on ongelma? Siksi, että kukaan ei voi antaa sinulle sitä vastausta, miten sinun tulisi elää vaan sinun on löydettävä se itsestäsi, omalla tavallasi ja omilla teoillasi! Luotava itse oma elämäsi.

Siis mistä saat energiaa muuttaaksesi itsessäsi olevaa jumittunutta asenetta, kielteistä uskomusta ja kaiken kukkuraksi mukavuudenhalua ja laiskuutta? " Meneehän se näinkin!" Menee se, mutta onko se elämämme tarkoitus, että annamme sen vain mennä? Eikö kuitenkin ole niin, että kun täällä kerran ollaan juuri nyt, niin jotakinhan meidän täytyy saada aikaiseksi. Aikaiseksi saaminen tuo tyydytyksen tunteen ja juuri tuo tunne värittää olemistamme. Tyytyväisyys siitä, että on astunut askeleen oikeaan suuntaan, voi jo helpottaa olotilaa. Antaa merkitystä ja ymmärrystä.

Energia on keskeistä kaikessa elämisessä. Etsi siis energia ja opi toimimaan sillä tasolla. Se on itsetuntemusta. On hyvä selvittää välinsä oman menneisyytensä kanssa. Onhan niin, että voimme energisoida huomaamattamme ainoastaan menneisyytemme traumoja. Sitten ihmettelemme, kun voimat eivät riitä tähän hetkeen, saati tulevaisuuteen. Voimme lappaa menneisyyttämme koko meneillään olevan elämämme ajan. Toistamalla samaa vanhaa toimiatonta kaavaa, joka on niin tuttu, vaikkakin turhauttava. Oikeasti voimme hukkua ja hukata itsemme, mahdollisuutemme omiin sekasortoisiin ajatuksiin. Ajatus on ensimmäinen teko ja energia on keskeistä Siinä se on! Mahdollisuus oivaltaa teenkö vaiko en?

On niitä jotka eivät tee, eivät edes yritä. On myös niitä jotka haluaisivat tehdä, mutta eivät uskalla. Syystä, että mitä ne muut minusta ajattelevat? Kannataako tämä? Onko tässä mitään järkeä? On niitä jotka tekevät, menevät ja elävät. Mihin sakkiin sinä kuulut?

Onni tulee eläen-mutta entä kun ei uskalla elää? Pelottaa, ahdistaa, masentaa. Kumpi on ensin muna vai kana? Tunne vai teko? Toiset velloo tunteissa, kun tuntuu, tuntuu ja tuntuu. Nyt tuntuu siltä ja nyt tältä! Tunne on seurausta jostakin. Jotakin on tapahtunut minulle ja tuntuminen johtuu siitä. Jos en kykene katsomaan tekoa, tapahtumia, jään jumiin tunteiden ja tuntemuksien viidakkoon. Sieltä ei selviä, koska tunne valtaa aina enemmän, mitä kiinnitän siihen huomioni. On mentävä sinne mitä on tapahtunut ja mitä on tehty! Ja vieläkin syvemmälle, mitä on ajateltu, koskapa ajatus on ensimmäinen teko.  

Vain muuttamalla ajatusta, voit muuttaa tekosi ja elämäsi. Saman kaavan kääntely ei johda kuin syvemmille syövereille, josta on ääretön matka selvitymiseen ja hyvin vointiin. Valinta on aina itsellä, itsessä. Miksi ajatuksia on vaikea muuttaa? Ei ole, jos haluaa oikeasti. .Ja haluaminen on energiaan liittyvää. Energiat ylös että alkaa haluamaan!!!!



tiistai 28. elokuuta 2012

Niin lähellä, niin kaukana

Olemisen onni. Kiteytyy hetkeen jossa on kaikki. Menneisyys, jonka koemukset ovat jättäneet pysyvän jäljen sieluusi. Onko se hyvä vai huono? Se mikä merkitsee on; oletko oppinut kokemuksiisi piilotetut oivallukset? Ne sinun tulee elää, aina vain uudelleen, niin kauan, että niissä ei ole enää mitään negatiivista. Mistä voit muualta etsiä elämäsi vastauksia kuin juuri tästä? Kuinka paljon tai vähän ajatuksissasi, tuntemuksissasi, asenteissasi ja teoissasi on elämänkileteisyyttä? Kuinka paljon tai vähän sinussa on positiivisuutta, elämän myöteisyyttä, iloa ja rakkautta? Et voi teeskennellä, näytellä tai suorittaa elämääsi, koska se ei johda mihinkään. Se ei avaa uusia ovia kulkea, vaan kirrät kehää, yhä uudelleen ja uudelleen...

Katso elämääsi ja etsi merkkejä vahvistuaksesi. Sanoja, kosketuksia, tekoja, aikomuksia, joista ei koskaan tullut sen enempää. Pyrkimys parantaa olemassa olevaa, jollakin keinolla päästä eteenpäin. Vastoinkäymisiä, hankaluuksia, pettymyksiä, pelkoja, surua, itkua ja hammastenkiristystä. Kohtuuttomalta tuntuvia tilanteita, joiden merkitystä ei rahdo voida ymmärtää. Arjen asioiden hoitamista, huolehtimista. Kaikessa tässä ovat eväät henkiseen avartumiseen, mutta kysymys kuuluu haluanko sinä? Eikö ole helpompaa mennä siitä mistä aita on matalin? Yhtyä valittamiseen, koska kuulostaa, että kaikki valittavat. Jättää asiat rempalleen, elää vain itselle, shoppailla, juoruta puhelimessa, painia oman painonsa kanssa, hiusten värin-ja muodon kanssa, kauhistella uutisia, arvostella, tartuttaa oma epätoivoinen negatiivisuus lähimmäisiin ja kauhistella yhdessä, olla ajattelematta sen syvällisemmin, olla välittämättä, hukuttaa itsensä pinnalliseen läpätykseen, tehdä vastenmielistä työtä sen vuoksi, että on pakko saada rahaa, polttaa itsensä loppuun koska ei tahdo herätä, uskotella itselleen ja toisille kaiken olevan loistavasti, hyvin...

Missä kohtaa  olet menossa? Onko sinussa  yli 50 % rakkautta ja myötätuntoa? Oletko elänyt  niin monta elämää, että voit tunnustaa ja tunnistaa oppineesi jotakin todella merkityksellistä? Oletko selvittänyt rakentamasi epäselvyydet, että omaat hyvän omatunnon, joka on Jumalan ääni sinussa? Mistä löydät vastaukset kysymyksiisi, jos olet kuuro omalle sisimmällesi? Et voi elää toisten luomuksissa, toisten elämää, vaikka joskus toivosit kovin kovasti voivasi tehdä niin. Et voi ohittaa itseäsi, koska koko olemisesi kumpuaa siitä, sen kautta. Eikö ainoa keino olekkin ottaa selvää, mistä tässä elämässä on oikeasti kyse? Se tieto on istutettu sinuuteen ja ainoa joka sen voi löytää, olet sinä itse. Kaikkien ristiriitaisuuksiesi, epätietoisuutesi ja aavistuksiesi taustalla täytyy olla ymmärrettävä tieto. Jumala ei ole luonut mitään sattumalta ja kaikessa on Jumalallinen oikeudenmukaisuus ja järjestys. Tämän voinet ymmärtää ja hyväksyä? Kyetessäsi toteamaan oman keskeneräisyytesi, voit oikeasti olla se, mitä olet juuri nyt. Sinun ei tarvitse olla yhtään sen vähempää eikä yhtään sen enempää. Olet matkalla ja voit tehdä parhaasi. Enempää ei ole ja ei tarvitse olla, kenekään silmissä, toiveissa eikä ajatuksissa. Riität itsellesi, riität silloin myös Jumalalle, olkoonkin, että matkasi omaksi itseksesi on kesken. Ole kiitollinen elämästäsi, tässä ja nyt, sillä sinulla on mahdollisuus korjata se, mikä kaipaa korjaamista. Ole kiitollinen siitä kaikesta, mikä on hyvin elämässäsi. Sinä tiedät, minkä hinnan olet siitä maksanut omalla energiallasi, toiveillasi ja pyrkimyksilläsi toteuttaa unelmaasi. Sinun unelmasi on elää hyvä elämä. Matka on alkanut ensimmäisestä askeleesta ja aivan varmaa on, että saavut perille enemmin tai myöhemmin.

maanantai 27. elokuuta 2012

Tarkennuksia

Nyt on tärkeää tehdä asioita. Meditoida, rukoilla ja toimia omassa arjessa rakentavasti. Ne keinot joilla voimme vaikuttaa, ovat niitä keinoja, joita olemme jo tehneet tai harjoitelleet. Saamani ohjaus on hyvin henkilökohtainen ja merkittävä. Tulen jakamaan kokemukseni kanssanne, kunhan saan omat energiani ja ajatukseni sopusointuun. Tämä vaatii aikaa ja syventymistä, koska kyse ei ole mistään "pikku-jutusta."

Oman henkisen itsen harjoittaminen voi tapahtua täysin turvallisesti, kun käyttää omaa ymmärrystään eikä lyö laimin arjen velvollisuuksiaan. Juuri arki, on se kenttä, missä henkistymistä kaivataan. Juuri lähimmäiset ovat niitä, joille voimme tarjota rakkaudellista ja huojentavaa tukea. Epäselvät ja vastukselliset ihmis-suhteet tulisi oikaista ja päästä tasapainoon niissä.  Jokainen meistä elää omaa itseään ulos maailmaan, mutta myös sisään henkimaailmaan. Tällä matkalla ei ole vapaamatkustajia, eikä kukaan meistä etene muutoin, kuin omien valintojensa kautta. Emme voi oikoa, jättää kokematta omaa luomustamme, olkoonkin, että on kokemuksia, jotka raastavat ja yrittävät  saada meitä pois tolaltaan. Siksi on tärkeää pysyä tyynenä ja omassa sisäisessä rauhassa. Suuttuessamme tai kauhistellessamme tapahtumia, lisäämme negatiivista energiaa ja vaikeudet vain jatkuvat ja syvenevät. Kaikki on energiaa ja me energisoimme sitä tuottamillamme ajtuksilla, tunteilla, sanoilla ja teoilla.

Rukoileminen ja avun sekä opastuksen pyytäminen on viisautta. On myös maltettava kuunnella saamansa vastaus. Kiirehtiminen, hössöttäminen ja ryntäily ei mahdollista vastauksen kuulemista. Kuuntele ja kuule, ota opiksi ja toimi; sydämesi kyllä tietää, mikä on sinulle kaikkein parasta, olkoonkin, että ympärilläsi pyörii mitä karmallisempia ihmis-suhteita ja tapahtumia.

lauantai 25. elokuuta 2012

Teemme sen yhdessä!

Yhteenliittymien kautta ja avulla seuraavan meditaation tarkoituksena on todentaa rakkauden ja myötätunnon ulottuvuuteen siirtyminen, niin että jokainen meistä on luovana voimana siinä suunnattoman vapauttavassa prosessissa. Olemme Luojan kanssa luovia, joten panoksemme on ääretötmän tärkeä, merkittävä ja niin ollen tässä täyttyy myös tämän elämämme yksi tarkoituksista.

Perustana on eneragian käsitteet. Ajatus on ensimmäinen teko ja mielikuvituksen kautta, voimme yhdistää luovan energian siksi voimaksi miksi se on tarkoitettu. Harjoitus muuttuu juuri oikealla hetkellä todellisuudeksemme, mutta nyt olemme vielä kolmannessa ulottuvuudessa, aineellisuuden ja materian kahleissa. Myös me synnymme uuteen ulottuvuuteen eli meidän eneergiamme täytyy henkistyä, keventyä ja saavuttaa se värhtely, joka mahdollistaa syntymämme tai siirtymisemme. Kyse on koko universumin prosessista ja meidän tehtävämme on ottaa nyt se paikka, jonka Jumala suuressa rakkaudessaan on meille alusta alkaen tarkoittanut.

Älä ole huolissasi, jos elämääsi rasittaa keskenjääneet prosessit. Tämä meditaatio ja osuuteesi siinä, tulee kirkastamaan ajatuksesi, mielesi, henkesi ja koko olemuksesi. Kyse on osuudestasi eli siitä, että otat paikkasi tässä valotyöskentelyssä sillä uutteruudella, tahdonvoimalla ja uskolla, kun koet sen mahdolliseksi. Valinta on aina ihmisellä, mihin hän ryhtyy. Seuraukset koetaan aina henkilökohtaisella tasolla, omassa elämässä ja tulevassa.

Hiljentykämme ottamaan vastaan ohjaus ja muistetaan, että pyydämme ohjausta henkimaailman veljiltä, olennoilta, jotka rinta rinnan työskentelevät kanssamme, tässä suurenmoisessa tapahtuma sarjassa. Olipa uskomuksesi, uskonsuuntasi, mikä tahansa, tiedät, että rukoileminen on silta, joten henkimaailma pyytää niitä rukoilemaan, joille se on ominaisin tapa toimia.

Kehon rentouttaminen on alku. Tee se niin hyvin ja perusteellisesti, kun kykenet, juuri sillä menetelmällä mikä toimii. Keskity hengitykseen ja sydämesi tuntemiseen. Henkinen Sydämesi on katalysaattori rakkaudelle, korkeammille energioille ja universaalille yhdistymiselle. Visualisoi henkinen sydän keskelle rintaa ja väritä se vaaleanpunaisen hohteeksi. Keskity täysin tähän tuntemukseen, kun henkinen sydämesi hehkuu rakkautta. Viivy siinä tilassa nin kauan, että tunnet olevasi valmis siirtymään sielunistuimellesi, joka sijaitsee kolmannen silmän kohdalla kulmakarvojesi välissä otsalla. Sinivioletti hohde ja magneettisuuden tunne koko keholla viittaa siihen, että olet valmis seuraavaan vaiheeseen. Sielunsilmiisi alkaa muodostua kuva maapallosta. Tarkkaile, ilman ajatusta tai toivetta, miltä se näyttää. Hengitä henkisydäesi rakkautta ja ala luoda kullanhohtavaa vaippaa maapallon ympärille. Tee sitä niin kauan, kun tunnet ja koet, että jotakin on tapahtunut. Maapallo hehkuu vaalean hohteisena ja kirkastuu vähitellen prosessin edetessä. Näe ja koe sielusi silmin, että koko universumi tukee sinua. Olet nyt osa valotyöntekijöitä, hengitätä rakkautta, luot rakkautta, yhdyt rakkauteen. Virrata rakkautta ehtymättömästä Luojan lähteestä. Siivilöi valoa joka yhtyy muiden valoon. Tunne se. Viivy siinä tunteessa niin pitkään kuin se on sinulle mahdollista.

On aika palata. Vähitellen niin että opit tuntemaan eron henkisen energian ja materian välillä Siirryt kehotietoisuuteen, siihen elämän hetkeen, missä olet se mikä ja kuka olet. Tehdessäsi tätä maeditaatiota tulet aina vain tietoisemmaksi itsestäsi sieluna ja henkenä. Ymmärrät kehosi olevan maallisen matkan kulkupeli ja että sinun henkesi on se, joka työskentelee monella taajuudella.

Tämä meditaatio auttaa sinua siirtymään aineellisesta-  henkiseen ulottuvuuteen. Voit matkata henkisessä ulottuvuudessa siinä määrin, kuin henkiset aistisi ovat kehittyneet. Alkuun se voi tuntua hyvin haparoivalta, vaikealta ja epämääräiseltä. On kuin tutkisit aivan uutta paikkaa, jonka olosuhteet ja maisemat ovat täysin outoja ja viereita. Harjoittele ahkerasti, niin voimistut ja aistisi harjaantuvat uuteen ulottuvuuteen. Kyse on täysin tietoisesta toiminnasta, eli et ole unessa vaan valveilla. Juuri tässä on se tärkein asia, olet tietoinen itsestäsi ja siitä missä olet ja mitä teet.

Ohjaavaa apua saat aina pyydettyäsi sitä. He eivät voi ohittaa tahtoasi, joten jos aiemmin et ole luonut yhteyttä oppaisiisi, niin nyt se on aivan ehdottoman välttämätöntä. Juuri tämä linkittää meidät tähän prosessiin. Yksin emme kykene emmekä voi lisätä valoa siinä määrin, kuin se parhaassa tapauksessa on mahdollista. Samalla tavoin, meidän valonkantajien, tulisi kokoontua yhteisiin valomeditaatioihin, joko sopimalla yhteinen kellonaika tai kokoontumalla yhteen fyysisesti. Meditaatiota on hyvä harjoittaa  niin usein kuin se on mahdollista ja sopusoinnussa itsesi kanssa.

Halutessasi saada lisää tietoa yhteismeditaatiosta, pyydän sinua ottamaan yhteyttä minuun sähköpostitse eeta56@gmail.com.

" Tämä meditaatio on annettu tämän blogin kirjoittajalle korkeimmista lähteistä siitä syystä, että olemme lähestymässä uuden maailman syntyä. Me olemme yhteydessä kaikkiin teihin, ja käytämme kanavia, jotka kykenevät purkamaan viestimme fyysiseen ymmärretäävään muotoon. Neuvomme on, pysykää täysin tyynenä sisimmässä rakkauden tilassa, tapahtuupa elämässänne  mitä hyvänsä. Luottakaa Jumalaan ja hänen voimaansa. Epätoivon ja pelon muuttaminen valoksi on henkistä voimaa vaativa prosessi. Maailmassanne tapahtuu väkeviä asioita, koska puhdistuminen, keventyminen ja henkistyminen ei voi muuten ilmentyä. Tietäkää ja ymmärtäkää mitä olette tekemässä.Vain niin tekemällä otatte paikkanne tietoisuuttanne uudistavassa vaiheessa. Tämä on se merkitys-tietoisesti luova, henkinen olento. Rakkaus virtaa puhdistaen, uudistaen ja avartaen. Henkinen sydämesi on se keskus, minkä kautta voit tehdä osuutesi. Pyyntömme on, tee se, pyri siihen ja täytä paikkasi. Olemme tukenasi. Jaa tätä annettua ohjetta kaikille niille, joilla tiedät olevan edes aavistus meneillään olevasta muutoksesta ja kaikille niille, jotka jo työskentelevät tässä prosesissa. Amen."

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Todellisuuden ulottuvuudet

Pidämme totena sitä minkä koemme ja mitä voimme edes jotenkin käsittää. Ymmärryksemme yli meneviä asioita ja tapahtumia pidämme epätosina, erheinä, mielikuvituksen tuotteina tai utopistisina höpötyksinä, joihin  voimme suhtautua välinpitämättämästi ja torjuvasti. Kauneus on katsojan silmissä, silmät ovat sielun peili ja niin on myös totuus. Eli totuus on katsojan silmissä ja silmät heijastavat sielua.  Se heijastammeko omaa sisäistä maailmaa ulkoiseen vain heijastuuko ulkoinen maailma sisäiseen, onkin varsin mielenkiintoinen asia.

Todellisuus hahmottuu aistiemme välityksellä. Näemme, kuulemme, haistamme, maistamme ja tunnemme, se on siinä, vai onko sittenkään? On tutkittu ja todettu, että esimerkiksi onnettomuuden sattuessa, haastatellut silminnäkijät, kertovat jokainen omanlaisensa tarinan tapahtuneesta. Niin-mikä osa meissä värittää kokemuksen tietynlaiseksi? Minkä siivilän läpi kokemuksemme oikein todentuvat? Asia ei ole  yksinkertainen,vaan juuri niin moniulotteinen ja merkittävä ja siitä voi avautua ymmärrys elämän mysteerien sisälle.

Katsoessani maisemaa, panen merkille tietyt asiat. Näen ja aistin maiseman oman "sihtini" läpi ja teen päätelmän pidänkö näkemästäni vai jättääkö se minut "kylmäksi." Sinä katsot samaa maisemaa ja näet sen juuri sellaisena, kuin se sopii sinulle. Vaikka maisema on sama, kokemus ja tunne voi erota taydellisesti kokijoiden ja näkijöiden kesken. Wau-ja sitten syntyy tyypillinen väittely, kenen kokemus on todempi ja tosi?

Elämän runsautta ja moniulotteisuutta ei voi kuvata sanoilla, koska ne eivät riitä siihen. Kuitenkin pyrimme koko ajan määrittelemään elämäämme, sijaintipaikkaamme, sisältöjämme, olosuhteitamme, tunteita ja tuntemuksiamme. Hukumme selityksiin ja olennaisin jää kokematta. Itse elämä. Yrittäessämme ymmärtää, määritellä ja selittää voimme oikeasti kadottaa itsemme ja niin ollen koko tämän kertaisen elämämme. Olemme jumissa, pysäkillä ja seuraavan junan tulosta ei ole mitään tietoa.

On ihmisiä, jotka elävät ulottuvuuksien tietoisuudessa. He tietävät ja ymmärtävät, mistä elämässä ja elämisessä, on  todellisuudessa kyse. He eivät yritä selittää, eivätkä he selitä, vaan elävät. Juuri sitä tietoisuuttaan, jonka tuntevat ja tietävät todellisuudeksi. Todellisuus värittyy ja saa muotonsa kokijan toimesta. Me luomme oman elämämme. Teemmekö sen tiedostaen vai tiedostamatta näkyy, kuuluu ja tuntuu elämän sisällöissämme. Se joka ei tiedosta, nukkuu syvää unta, vaikka onkin aivan hereillä. Hän toimii ulkopäin johdetusti ja oma ohjaamo on autopilotin hallinnassa. Se joka elää tiedostavasti, on hereillä valintojensa seurauksien suhteen. Hän pyrkii kääntämään kulkupelinsä suuntaan, joka vie häntä eteenpäin. Eteneminen on jokaisessa sielussa (luodussa) ominaispiirre ja sitä ei voi vastustaa. Vastustaa voi ja niin moni tekeekin, niin kauan, että käsittää jotakin uutta ja erilaista tapaa toimia. Kasvaminen ja oivaltaminen tapahtuu aina kokemuksissa siis elämässä. Siispä kun olemme kehoissamme ajan, tilan ja materian keskellä, olemme kokemassa, tuntemassa ja kasvamassa. Jokainen meistä on juuri siinä missä on ja voi joko kasvaa tai olla kasvamatta. Kasvamatta oleminen on tila, joka palvelee, niin kauan, kuin se on tarpeellista. Jossakin vaiheessa on kuitenkin tehtävä jotakin ja jos oivaltaa sen, että tuska, kärsimys, kipu on vain keino oivaltaa, niin niihin voi suhtautua aivan eri tavalla kuin aiemmin. Ne ovat siunaus, kun kerran en muuten oivaltanut. Samaan asiaan kietoutuvat syyn ja seurauksen maksamattomat tai maksetut laskut tai suoritukset. Mikä valtava verkosto ja kaikki kuitenkin ovat tasan tarkkaan oikeassa asemassa suhteessa itseensä, toisiin ja Jumalaan.

Nyt kun ulottuvuuksien ovat avautuvat, mikä tarkoittaa, oman itsen eli henkiminän oivaltavaa tilaisuutta siirtyä rakkauden ja myötätunnon energioihin eli elämään todellisempaa itseä, eikö juuri nyt ole oikea aika päästää irti? Tehdä loppuun keskeeräiset asiat, keskittyä oleelliseen ja antautua elämälle eli Jumalalle.

Ulottuvuuksissa, joka tarkoittaa tietoisuuden tilaa, on voimanlähteitä, auttajia ja opastajia. Siis niitä, jotka elävät, ilman yrityksiä selittää. He eivät voi ohittaa ihmisen tahtoa, vaan joakisen meistä on itse tahdottava ja tehtävä ne valinnat, jotka vievät meidät uuteen ulottuvuuteen. He antavat ohjausta ja apua, kun pyydät sitä. Sinun on hiottava omat sisäiset vastaanottimesi rakkauden taajuudelle, että voit ottaa vastaan heidän apunsa. Niin kauan, kun kamppailet itsekkyyden, anteeksi antamattomuuden, vihan, kaunan, mustasukkaisuuden ja pelon syövereissä, et kertakaikkiaan voi päästä sille taajuudelle, että voisit ymmärtää heidän viestejään. Lohdullista on kuitenkin se,  minkä eri tahot ovat saaneet vahvistukseksi meille,  jos meissä on yli 50% rakkautta ja myötätuntoa, selviämme eli siirrymme uuteen ulottuvuuteen.

Kyse on taas valosta ja varjoista. Mitä enemmän valoa, sitä enemmän rakkautta. Mitä enemmän rakkautta, sitä enemmän toivoa, iloa, myötätuntoa. Mitä muuta me kaipaamme? Mitä muuta me toivomme? Meidän on vain käsitettävä oma osuutemme tässä. Kyse on sinusta, minusta, kaikista ihmisistä. Olemme tulleet tähän ja meille on avatunut mahdollisuus vapauttaa koko maapallo pimeydestä valoon. Samalla akselilla siirtyy koko universumi, kohti täydellisempää yhtymistä Jumalaan., kaikkeuden Luojaan. Matka on ollut pitkä ja jatkuu yhä. Niin se on.


" Me olemme lähellä, aivan ajatuksen sisällä. Voit kokea erillisyyttä, mikä on alemman mielesi luoma  harha. Harha on väistymässä, jos tahdot niin. Kyse on tahtomisesta, koska vain tahtomalla,  voit edetä. Matkasi tähän on ollut pitkä ja kaikki kokemuksesi ovat sinussa. Haluamme osoittaa sinulle, kuinka suunnattoman matkan olet taivaltanut.  Nyt on se hetki, sinun hetkesi valita. Älä epäröi tehdä hyvää, sanoa kannustavia asioita lähimmäisillesi, antaa anteeksi ja lohduttaa surevia. Juuri se on missiosi nyt. Vain sen kautta sydämesi avautuu sille taajuudelle josta on puhe. Ajatuksesi on ensimmäinen tekosi. Ajatuksiesi kautta luot todellisuutesi, jossa elät. Se on sinun ulottuvuutesi, sinun luomuksesi. On aika siirtyä ajatuksista todellisuuteen, siis siihen minkä olet luonut. Luodessasi rakkautta yhdyt meihin. Yhdessä olemme vahvoja kestämään sen murroksen, joka on väistämättä edessä. Valitse valo ja hämärä väistyy. Me olemme valossa valona, niin kuin sinäkin olet, jos tahdot niin. Juuri nyt on sen aika."

maanantai 20. elokuuta 2012

Oi ihana elämä, jatkoa...

Eilen tunsin niin vahvasti, mikä meitä estää elämästä itsemme oloista ja näköistä elämää. Voimme olla kuin häkkiin sulkeutuneita kanarialintuja tai papukaijoja, komeine värikkäine sulkineen, mutta niin tyystin lentokyvyttömiä, kun kaikki aikamme kuluu sulkiemme sukimisessa ja äänien avauksissa, että emme vahvista siipiämme. Kaiken lisäksi häkimme ovi on auki, mutta emme huomaa sitä, koska olemme niin kiinnittyneitä itseemme.

Onko vapaus toimia ja elää edes mahdollista, tässä hyvinjärjestetyssä yhteiskunnassamme? Toisin ajattelijoilla on taipumus joutua vastakkain yhteiskunnan systeemien vartijoiden kanssa, jos alkaa liian kovaan ääneen, puhumaan aatoksiaan. Kyse on pitkälti tavoista ja menetelmistä, löytää mahdollisuus toteuttaa omia visioitaan. Miten ja missä, se on jokaisen itsensä oivallettava.Joku sanoi, että helpompaa on olla sirkuksessa kuin kurkistella ulkoapäin. Sirkuksella hän tarkoitti juuri tätä elämää, jota elellään.

No-ihanan elämän eläminen, on kuitenkin jokaisen meidän sisimmässä oleva haave ja unelma. Se on kuin onni, joka juoksee aina askeleen verran edellä, jos kuvittelemme, että ihana elämä löytyy  ulkoisesta maailmasta. Mietippä, kaikki juoksevat Onnensa perässä! Melkoinen hässäkkä ja voiko kukaan saada onneaan kiinni? Ehkä hetkeksi, takinliepeestä, mutta jo seuraavassa mainospätkässä esitelläänkin uusi hienompi, tyylikkäämpi, toimivampi, haluttavampi onni. Toki se maksaa enemmän, mutta onhan se sen väärti. Ja  niin juoksu jalkaa, kengän kannat lintallaan, käsilaukku tai pörssi röpöllään matka jatkuu, henkihieveriin asti....

Oikein naurattaa-tuo pörssi röpöllään...

Kuinka paljon sinä tarvitset ollaksesi onnellinen? Mitä sinä tarvitset päästäksesi siihen tilaan? On hyvä, edes joskus, pysähtyä katsomaan ja ajattelemaan tätä asiaa. Mitä me tarvitsemme kyetäksemme hahmottamaan elämämme tärkeysjärjestyksen omalle itsellemme, muille ja systeemille? Ovatko muut samaa mieltä ja vastaavatko muiden tärkeysjärjestys omaasi? Jos niin olisi, niin mehän eläisimme onnelassa tai paratiisissa, sillä silloihan kaikki olisi suloisessa sopusoinnussa. Mikä repii ja raaasta ihmistä? Väitän, että toisten odotuksien asettaminen, omien odotuksien edelle. Eli tämä joku muu...

Kun haluan elää onnellisen elämän, minun on alettava toimittamaan asioitani siihen malliin, että keskityn olennaisiin asioihin. Lopetan turhuudet, tärkeilyt, hössöttämiset, pitämiset, kuulumiset ja mitä muuta vielä? Jäseneksi liittymiset, etukorttien haalimiset, boonuksien perässä hyppäämiset. Listaa voi jatkaa, koska aina on olemassa olennaisen vastakohta eli epäolennainen. Juuri se voi viedä huomioni, juuri ratkaisevalla hetkellä, pois itseni kannalta, olennaisimmasta asiasta. Niin kilpajuoksu sen kun kiihtyy. Kalkkiviivoille kaatujia tässä kisassa on runsaasti, mutta eihän sillä ole niin väliä. Ketä kiinnostaa jonkun elämän missio? Kuka oikeasti lotkauttaa korvaansa sen suhteen, mistä tämä hyvä elämä, on mahdollista löytää? Nyt olen kyllä kyyninen, mutta kuunnellessani ihmisten valituksia, joskus vain tulee tunne, että onko tällä elämällä oikeasti mitään väliä??? Kaikki vastaukset  ovat läsnä omassa elämässä, omassa kehossa, ja siltikin pidän kiinni, siitä jostakin muusta...

Sitten tämä tunne ja tunteminen. Tuntuu niin pirskatisti. Tekee pahaa, ällöttää,  puristaa, viiltää, vit...uttaa, hermostuttaa, pelottaa. Tunteiden taustalla on asia ja tapahtuma, johon reagoin tunteella. Minulle on siis tapahtunut jotakin sellaista, joka saa minut tuntemaan. Tunteen laatu osoittaa onko asia myötäsukainen vai vastenmielinen. Uppoutuessani tunteisiini, itse asia jää huomaamatta. Ja auta armias, kun erehdyn hakemaan apua pahanolon tuntemuksiini lääkäristä, saan pillerin joka vie viimeisetkin voimanrippeet tunteiden potemiseen. Kaiken järjen mukaanhan minun tulisi keskittyä tekemään asioilleni jotakin, eikä vain potemaan " kun tuntuu niin pahalta...."

Kontrolloinnin tarpeeni, voi olla myös yksi merkittävin este, elää onnellista elämää.
En voi tehdä mitään, koska en tiedä miten tämä projekti onnistuu! En voi, enkä halua saattaa omaa hyvinjärjestettyä elämääni vaaraan, ottamalla jonkun älyttömän riskin. Mieluummin odotan ja katson miten äijän käy? Samalla turhaudun, kyllästyn entistä enemmän ja menetän elämäni mahdollisuuden tulla edes vähän elävämmäksi, innostuneemmaksi. Se on pelottavaa, olla enemmän elävä. Pystyyn näivettyneenä on turvallista ja kun kaikki muutkin näyttävät samalta, niin en ainakaan erotu porukasta, kielteisellä statuksella.

Mietin tässä, mistä tätä juttua nyt oikein pukkaa? Naurattaa ja toisaalta itkettää. Ehkäpä satiiri onkin juuri minun paras keinoni ilmaista todellisia tuntojani. Tätä asiaa täytyy tutkia vähän paremmin ja syvemmältä.
 
Iloissani olen pannut merkille, että blogiani on katsottu yli viisituhatta kertaa. Tervehdin teitä lukijani, toivottavsti saatte näistä jutuista, jotakin niin elävöittävää tuulahdusta, että jaksatte pitää itsestänne huolta. Olet niin tärkeä, koska juuri sinun kauttasi voi välittyä sitä valoa, jota elämämme  totaalisesti kaipaa. Mieti montako ihmistä kohtaat päivittäin? Monenko kanssa puhut puhelimessa, facebookissa ym. kanavissa? Yksi hyvä sana, voi valaista ja tuottaa hyvää energiaa. Pannan hyvää jakoon ja katsotaan mitä tapahtuu. Juuri tästä päivästä alkaen murtukoon negatiivisuuden valta, niin että meistä kaikista tulee, valon, ilon ja rakkauden sanan/energian saattajia.


Oi ihana elämä!

Olemme jokainen itsemme, elämämme ja olemisemme asiantuntijoita. Jokaisella meistä on mukanaan kaikki se viisaus, tieto, tuntemus ja muisti, mitä voimme käyttää itsekasvatukseen ja hyvinvointimme rakentamiseen. Käyttäydymmekö asiantuntijan tavoin? Tunnistammeko itsemme, tapamme ja asenteemme juuri tässä valossa? Uutisia lukiessa alkaa epäilys kalvaa, uutisointeja kuunnellessa tulee uskomaton olo " juuri hän, joka puhuu, käyttää valtaa kaikkiin meihin nähden ja hän puhuu puhuu puhuu, mutta ei sano yhtään mitään!"

Miten on sitten omassa elämässä, eri tilanteissa ja tunnelmissa? Kuinka usein annamme itsellemme kiitosta hyvin tehdystä työstä? Paljonko kannustamme lapsiamme, kun he yrittävät selviytyä, parhaansa mukaan, kouluissaan, työharjoitteluissaan, harrastuksissaan, vapaa.ajoissaan, seurustelusuhteissaan, koko elämässään? Kannustammeko me aikuiset toisiamme, kun olemme puheissa toistemme kanssa? Pidämmekö yllä teatteria, että toistelemme vuorosanoja, miten meidän tuleekin puhua, esiintyä, sanoa ja suorittaa? Samaa odotamme toisilta, kun itse kerran olemme ryhtyneet marionettiteatteriin ja heiluttelemme käsiämme ja jalkojamme siihen tahiin, kun kuuluu kunnon kansalaisen heilutella?!

Pohdinta siitä, mitä on hyvä elämä, ei tunnu liikuttavan ketään. Paljon siitä on ollut puhetta, mutta teot puuttuvat. Puolihuolimaton elämä johtaa väistämättä kaaokseen. Se on tarpeellinen kaaos, koska emme tunnu oppivan hyvässä ja toisinaan edes pahasta. Pahakaan ei herätä vaan kauhistuttaa. Lisää vettä myllyyn, päivittäiseen puheenaiheisiin lisää väriä. Ja samalla energiaa, joka vääristää maailmankuvamme pelon, pelottelun ja voimattomuuden alle.Tyhjästä ei voi nyhjästä ja kun takki on tyhjä, niin ei ole mahdollista muuttaa tai muuttua. Sama pikiöljyn katkuinen elämä jatkuu, yhtä nihkeänä ja vastenmielisenä, mutta niin turvallisen tuttuna. Vaivat ja voivottelut antavat niin hyvän syyn vetäytyä arvostelevan ja negatiivisen asenteen suojiin, että sitä ei edes huomaa, kuinka katkeran suloiset lausahdukset lipsahtelevat suusta. Ja siihen kun lisäämme vielä kallellaan olevan Marttyyrinruunun, niin asetelma, oma elämä on valmis! Voiko olla pahempaa, kuin vanha ja katkeroitunut ihminen?

Tapasin yli 90 rouvan joka sanoi;"Elämä on juuri sellainen, kun sinä itse teet sen. Katso aikaan saannoksiasi ja kysy itseltäsi, oletko tyytyväinen luomukseesi? Jos olet tyytyväinen, niin onnittelen sinua, mutta jos olet tyytymätön, niin mitä aiot asioillesi tehdä? Kyse on tekemisestä, ei odottamisesta, että se kuuluisi jollekkin muulle." Mietin, 90 vuotta elämää, edessä vielä joitakin vuosia, mutta suurin osa elämän ajasta on takana. Kun ihminen tekee parhaansa omassa elämässään, olipa kyse mistä tahansa elämän osa-alueesta, hän on selvillä vesillä kaiken suhteen, valmis vaikka kuolemaan. Mikä vapauttava asia! Kukaan muu ei tiedä, mikä on sinulle parhaaksi, kuin sinä itse. Miksi sitten tyytyä kipuun, kurjuuteen, kärsimykseen, pahaan mieleen, kun tarjolla on kaikki runsaus, mitä elämä voi olla? Kuka pakottaa meitä elämään puolinaista elämää, katkeroitumaan ja olemaan niin kyllästynyt, että sen haistaa jo kilometrin päästä? Kuka elää sinun elämääsi? Kuka kirjoittaa käsikirjoituksesi? Kuka?

Kuka on se joku muu? Mistä hänet voisi tavoittaa? Tiedän monta ihmistä, jotka huhuilevat koko ajan jonkun muun perään. Koskaan, ikinä häntä kohtaamatta. Mitä pitää tapahtua, että pääkopassa välähtää oivallus! Jotakin muuta ei ole, on vain minä itse. Sitten kun on vanha, sairas ja kyllästynyt? Sittenkö toteamme, olisi pitänyt, voi miksi en silloin tehnyt sitä ja sitä. Nyt on aivan liian myöhäistä. Enää en jaksa, pysty enkä kykene. Halle-lujaa ja aamen.

Tähän ei ole oikeasti muuta sanottavaa.

tiistai 14. elokuuta 2012

Niin se on...

Energiatasojen kautta voimme päästä jonkunlaiseen käsitykseen henkisestä olotilasta. Mietin, miten yhteys henkimaailmaan tapahtuu,  selvää on, että jos olen huolissani arjen asioista tai olen kiinnostunut vain tienesteistä, tavaroista, ostamisista jne, energiani on sitoutuneena maahan ja materiaan. Jos en koskaan rukoile, mietiskele tai hiljennä maallista mieltäni, en voi avautua ylöspäin eli hengen ulottuvuuteen. Tämä ylöspäin avautuminen, on kuvainnollista, koska kysehän on sisäänpäin, sydämentasolle menemisestä. On helpompi ymmärtää, kun ajattelee, että raskaammat energiat ovat alhaalla ja henkiset ylhäällä. Energiakeskuksien sijoittuminen keholle tukee tätä alhaalta ylöspäin kategoriaa, koska karkemmat värähtelyt ovat alempana ja hengelliset, keveämmät ylhäällä kehossa. Keho on toki moniulotteisempi kokonaisuus, kuin vain ruumis, koska sillä on energioissa useita eri tasoja. Kiinnittyessämme vain ruumiiseemme, olemme silloin todellisesti aineen ja harhan vallassa.

Kasvun ja etenemisen itu on sielussa, joka välittyy personan eli ihmisen arkeen ja elämään. Kasvu ja kehitys tapahtuu tietoisuuden ja tiedostamisen avulla ja kautta. Juuri tiedostaminen ja tietoiseksi tuleminen ovat henkistymisen merkkejä. Ymmärrys kasvaa sitä mukaa ja sydämen viisaus, jolla ei ole suoranaista yhteyttä kirjaviisauden kanssa. On sydänviisaita joilla ei ole tohtorinarvoa ja on tohtoreita, joilla ei ole sydänviisautta. Luojassaan, on myös tohtoriviisaita, joilla on sydänviisautta, mutta en kylläkään kykene nimeämään yhtäkään tähän.

Energiakeskuksien eli chakrojen tunteminen auttaa käsittämään omaa kehityksen tilaa ja helpottaa itsehoidollisuutta. Jos ei vielä ole löytänyt cahkrojaan, niin kannattaa etsiä kirjallisuutta niistä, koska  se on hyvä alku itseksi opiskelulle. Samalla avautuu värien ja energioiden mysteeri pohdinnoille. Aivan uusi ulottuvuus, koko elämälle, odottajaa löytäjäänsä. Muutamia hyviä kirjalijoita, jotka käsittelevät chakroja on mm. Caroline Myss, Ted Andrews, Anne Hietanen, Luukanen( sisäinen sateenkaari-kirjan kirjoittaja) Internetistä löytyy satoja artikkeleita asiasta eli tietoa kyllä on olemassa.

Siispä, kun tietoisuus kasvaa, niin herkistyminen ja henkistyminen lisääntyy. Mihin kiinnität huomion-kasvaa.On myös niin, että ihminen voi olla hyvin herkkä, mutta hän on psyykkisesti eikä hengellisesti vireessä. Psyykkisyys on ihmisessä oleva oma ulottuvuus, mutta henkisyys ja hengellisyys viittaa aina henkimaailmaan, joka on ihmiseen "ulkoapäin" vaikuttava maailma. Tunnen muutamia hyvin tietoisia psyykkisiä ihmisiä, mutta heillä ei ole hengellisyyttä eikä henkisyyttä, siinä määrin, kun voisi kuvitella. Henkisessä kasvussa ihminen kypsyy kokemuksissa ja tietoisuus hengenmaailmoista avautuu pikkuhiljaa, sitä mukaan, kun ihminen on valmis ottamaan askeleita polullaan. Kypsyys näkyy aina valinnoissa ja ihmisen aurassa. Psyykkisesti herkillä voi itsekkyys ja tietynlainen "kovuus" olla merkillepantavaa. Henkisen aspektin puute kuuluu ja näkyy. Niin se vain on, että tälläkin rintamalla, on koulukunta eroja, niin kuin kaikessa elämässä.

Henkinen evoluutio on tosi asia, niin kuin fyysinen tai biologinen evoluutio. Henkisestä evoluutiosta vain ei juurikaan mainita materialismin syövereissä ollessa. Ihmiskunnan historiassa on aina ollut edelläkävijöitä, jotka ovat tuoneet ihmisille todellista henkistä tietoa. Heille vain on järjestetty kovat oltavat muiden toimesta, koska oppi ei ole ollut vallanpitäjille mieleen. Montako edelläkävijää on naulittu ristiin, hirtetty tai muuten tuhottu? Mielenkiintoista huomata, että heillä on ollut yhteinen tekjiä opetuksissaan ja se on rakkaus sekä anteeksi antaminen, hyväntekeväisyys ja sielun kuolemattomuus. Ihmiskunta on maksanut kalliin hinnan henkisen evoluutionsa eteen ja yhäkin on olemassa tahoja, jotka eivät ole halukkaita kehittymään tai avautumaan, koska maallisuus sitoo silmät ja korvat, nähdä ja kuulla, todellista henkistä evankeljumia. Joku kirjoitti, että jos Jeesus Kristus tulisi nyt, niin mistä sidosryhmästä löytyisivät ne, jotka haluaisivat ottaa hänet hengiltä? Siinäpä kysymys!!!!

Ihmisen sydänkeskus on rakastamisen ja anteeksi antamisen keskus. Siihen kiteytyy myös henkinen avautuminen henkimaailmaan. Niin kauan, kun emme kykene antamaan anteeksi, niin itsellemme kuin toisille, emme voi myöskään rakastaa. Niin kauan sydänkeskuksemme pysyy kiinni ja suljettuna. Operoimme silloin alemmilla tasolla, persoona tasolla eli solar plexsus- pallea tasolla, tunnetasolla ja arkitasolla.  Olemme kipeitä itsessämme, koska on niin paljon vielä selvittelemättömiä ihmissuhteita, pettymyksiä, kaunoja, kateuksia, kilpailua, mustasukkaisuutta, vihaa, eripuraa jne. Haavoittunut minuus käperyy persoonatasoon ja sydänkeskus pysyy suljettuna. Niin myös henkinen avartuminen junnaa ja jumittaa, ollaan kuin hississä, joka seilaa alempien kerroksien välillä. Kasvu voi tapahtua ainoastaan ja vain selvittelemättä nämä jumit, koska sieltä löytyy ne karmalliset syy/seuraus tilanteet, jotka ovat voineet syntyä ennen aikojen alkua, mutta jotka aina löytyvät tästä elämästä, missä olemme juuri nyt. Siksi tämä elämä on tärkeä, että me avautuisimme anteeksi antamisen kautta, rakkauden ja myötätunnon ulottuvuuteen. Sinne ei voi päästä oikomalla tai teeskentelemällä. Willcok kirjassaan haastaa meitä tutkimaan sisintämme, onko meillä yli 50%, vaikka vain 51% henkisyyttä, mikä tarkoittaa rakkautta ja myötätuntoa? Jos on, niin mahdollisuutemme astua uuteen ulottuvuuteen paranevat, mutta jos teutaroimme alle 50%, niin taistelumme tulee jatkumaan samoissa merkeissä. Osoite voi olla eri, mutta sama elämän sisältö. Kyse on tärkeästä tiedosta, mutta kykenemmekö toimimaan annetun osviitan mukaan? Voinko jouduttaa omaa avautumistani niin, että saisin ihmissuhteeni kuntoon? Kyse on valinnasta, niin kuin aina. Mihin käytän aikani ja energani?

" Rakkaat Lapset. Kaikki ovat kutsutut, mutta harvat valitut, tarkoittaa juuri sitä. Niin moni teistä on itsessään kipeitä, että nöyrtyminen tuntuu aivan mahdottomalta. Sitä se onkin silloin, kun viha on tehnyt teistä sokeita ja kuuroja. Ihminen vihaa pelosta, koska joku voi olla viisaudessaan ja valossaan pelottava. Niin Jeesuskin oli ja hän koki marttyyri kuoleman ihmisten vihan/pelkojen vuoksi. Tietämättömyys synnyttää pelkoa, mutta tämän ajan tunnus on tieto, jota on saatavissa niille jotka sitä etsivät. Tieto ei lisää tuskaa, mutta se lisää epätoivoa siitä, kuinka paljon mielen tulee muuttua. Mielen, joka on sitoutunut aineeseen ja joka ei kykene avautumaan henkeen. On paljon helpompaa elää kuin ennen, kuin että tekisi parannuksen eli mielen muutoksen. Parannuksen tekeminen on aina tarjolla, mutta sen kokemiseen tarvitaan uskallusta heittää vanhat kaavat pois ja valita toisenlaiset tavat elää arkeaan todeksi. Kysy itsesltäsi, mikä estää sinua sopimasta riitojasi, kaunojasi, jonkun lähimmäisesi kanssa? Omanarvon tunto? Loukkauksen määrä ja syvyys? Pettymyksen karvaus? Epäoikeudenmukaisuuden laajuus? Rohkeuden puute? Torjutuksi tulemisen pelko? On yksi sana, joka pitää kaiken tuon sisällään ja se on itsekkyys. Niin kauan, kun itsekkyys sinetöi sydämesi, et saa asioitasi selvitetyksi. Itsekkyys on alemman mielen, maallisen mielen taso ja se pitää kiinni tavoistaan. Elämänkouluusi niin kuin kaikkien meidän, kuulu tämä taistelu. Eteneminen ei ole mahdollista jos sydän pysyy suljettuna. Mihin aiot ryhtyä? Valinta on sinulla, ei sillä toisella osapuolella, jonka kanssa väännät tätä kampea. Hänellä on oma kamppailunsa ja sinulla omasi. Voit väittää, että entäs jos se ei suostukkaan antamaan anteeksi? Mitä sitten? Neuvomme on, olet joka tapauksessa tehnyt jotakin asioidesi eteen, olkoonkin että se ei vielä ratkennut kaikkien parhaaksi. Olet kylvänyt siemenen uuden elämäsi peltoon ja voimme vahvistaa sinua, se tulee tuottamaan hyvän sadon aikanaan. Juuri tästä on kyse sydämen avautumisessa. Älä vartoa heti perille pääsyä. Ensin on taivallettava matka ja vasta sen jälkeen perille tuleminen mahdollistuu. Jos nyt kylvät siemenet, sato kyllä kasvaa korjattavaksesi. Tee se rakkaudellinen teko, jonka tiedät oikeaksi. Huomaat kuinka olosi helpottuu ja elämäsi voi saada aivan uuden sävyn.  Sitä me toivomme teille, rakkaat lapset. Teidän etenemisenne ilahduttaa meitä ja avaa uusia mahdollisuuksia vuorovaikutukseen välillämme. Rukoilemme puolestanne, että Jumala rakkaudessaan vahvistuisi elämässänne, niin että valinnoissanne pyrkimyksenne paranemiseen lisääntyy. Pysykää tyynenä ja antakaa itsellenne lupa ottaa vastaan rakkautemme, joka elvyttää ja hoitaa surullista sydäntänne.Nämme, että monella teistä sydän on täynnä huolta, pelkoa ja pettymyksiä. Sydänkasvunne on kitunut jo aivan riittävästi. Rakkautemme elvyttää sydäntänne ja vahvistutte tarttumaan toimiin, jotka teidän on välttämättä tehtävä. Miksi kärsisit edelleen? Avaa silmäsi ja korvasi, aloittaminen on helppoa, koska olemme tukenasi nyt ja aina, jos vain tahdot niin. Niin se on. Olet Jumalan kämmenellä, niin kuin me kaikki olemme, jokainen, juuri sille kuuluvalla paikalla kuin meidän kuuluukin. Olkoon päiväsi täynnä sisäisyydestä kumpuavaa rauhaa. Amen."





lauantai 11. elokuuta 2012

Sinapin siemenen verran uskoa!

Materialistinen maailmamme, jonka perusta on raha, omistaminen, kilpailu, menestyminen, ulkoinen status jne. on kova maailma. Kova maailma on ihmisten luoma ja siinä ei Jumalalla ole sijaa. Meidän on vaikea käsittää sitä, että Jumala puuttuisi jostakin tai että ihmisellä olisi valtaa luoda jotakin ilman Jumalaa. Asiaa voi tarkastella maallisin silmin tai henkisestä perspektiivistä

Maallinen mieli on sidottu siihen konkretiaan missä elämme. Maalliselle mielelle henkimaailma, luonnon eli Jumalan lait ovat utopiaa. Niitä ei ole olemassa tai ne nimetään hurahtaneitten mielikuvituksesksi. Niin kaukana kuin itä on lännestä, ovat maallinen ja hengellinen mieli. Ihmisen henkinen evoluutio eli kasvu ja kehitys kulkee kokemuksien elämissä. Henkisyys ja tiedostaminen ovat elämän kokemuksien kautta mahdollista. Kokemukset pitävät aina sisällään opin siemeniä ja ihminen poimii kasvunsa idut kokemuksista. Siksi elämä on niin tärkeä, että me oppisimme tajuamaan oman todellisen arvomme ja merkityksemme, joka on kaikilla sama. Henkinen olento, Jumalan luoma, luova sielu, joka matkaa  halki universumin oppiakseen, oivaltaakseem valintojensa merkitykset ja lopulta kirkastuakseen eli valaistuakseen hengessä.

Maailman lait ovat ihmisen lakeja ja ne muuttuvat sitä mukaa, kun vallan pitäjät vaihtuvat. Jumalan lait ovat ikuisia, muuttumattomia ja täysin oikeudenmukaisia. Niissä ei ole harkintaa tai tulkintaa sen mukaan kuka niiden alaisuudessa on. Ihmisen on vaikea hyväksyä tätä ehdottomuutta, koska ihmisen oma oikeudenmukaisuus ei päde. Elämän vaikeudet ovat seurausta aiemmista elämistä ja niistä valinnoista, mitä silloin on tehty. Vaikeuksilla on aina henkinen merkitys ja syyt niihin löytyvät menneisyydestä. Ihmiset, joiden kanssa elämme elämäämme juuri tässä elämässä, ovat juuri niitä samoja sieluja, joiden kanssa on väännetty kättä jo ennemmin. Onko sitä niin vaikea käsittää? Miten muuten voisimme ymmärtää jonkun ihmisen tuttuuden tai jonkun toisen vastenmielisyyden? Ne joiden kanssa joudumme selkkauksiin, ovat aivan varmasti sieluja, joiden kanssa on aiemminkin setvitty elämän kentillä, roolit vain ovat olleet eriä. Siksi on niin äärettömän tärkeä pyrkiä sopuun ja anteeksiantamiseen, että siinä vaiheessa, kun siirrymme henkimaailmaan, meillä olisi hyviä uutisia. "Olen sovussa lähimmäisteni kanssa."

Miten sitten meidän tulee toimia, että pääsisimme eteenpäin henkisessä kasvussamme?  Ne joilla on jo tietoisuus näistä asioista, ovat edellä kulkijoita. Heidän esimerkkinsä voi innoittaa ja viitoittaa meitä, mutta silti meidän jokaisen on kuljettava oma polku. Mestari Jeesus on esimerkki edelläkulkijasta, joka elämällään osoitti henkisyyden merkityksen jokaiselle ihmiselle. Maallinen mieli voi lukea Jeesuksen elämäntarinaa täysin sokeana sille henkiselle ulottuvuudelle, mikä hänen opetuksissaan piilee. Vasta henkistyessään ihmiselle avatuu syvempi ulottuvuus. Ulkoisiin maneereihin sitoutunut kirkkokin opettaa maallisen mielen oppia. Henkisyys voidaan esittää sen piirissä saatanalliseksi vehkeilyksi tai harhaopiksi. Kuinka moni henkinen ihminen on mestattu tai poltettu noitana sen vuoksi, että hänellä on ollut tieto henkisistä lainalaisuuksista. Toimeenpanijoina ovat olleet kirkon piirissä olevat "oikeaoppiset" papit. Miten on nykyisessä ?  Löytyykö sen uumenista todellisia hengen miehiä ja naisia ? Jokainen meistä joutuu jossakin vaiheessa ottamaan kantaa siihen mihin uskoo niin ulkoisessa maailmassa kuin sisäisessäkin. Tuomitseminen ja saatanalla pelottelu ei ole Jumalasta koska Jumala on rakkaus. Ihmisen mieli kykenee demonisoimaan asian kun asian, joten kriittinen suhtautuminen on suotavaa. Uskottelu ja pelottelu on hyvä keino pitää seurakuntalaiset ruodussa. Pelottelu on vallankäyttäjien työkalu ja sitä käytetään niin maallisissa kuin hengellisissä systeemeissä.

Ne vaikeudet, mitä ihmisten elämässä on tällä hetkellä, kuvastavat sitä todellisuutta, minkä he ovat itselleen rakentaneet. Menneisyyden laskut lankeavat maksuun ja en tarkoita tällä maallisia laskuja vaan henkisiä, karmallisia laskuja. Kasvu käy kipeää ja jos yritämme toimia niin kuin aina ennenkin, katastrofi on edessä. Katastrofi tarkoittaa vanhan elämän raunioitumista. Materialstinen ihminen ei näe hengen maailmaan, joten tuhoutuminen voi tuntua, näyttää ja olla todellista. " Tuli konkurssi, kaikki meni eikä riittänytkään" yhden ihmisen tilinpätös. Mitä on tapahtunut? Kestääkö ihminen tämän vai ajautuuko hän itetuhoiseen ratkaisuun? Luemme uutisista joka päivä, mitä ihmiset tekevät, kun vaikeudet käyvät yli ymmärryksen. Syysteemimme toimiessa materialistisesti, apua ei ole saatavilla. Materia ei tunnista henkeä. Ihminen on enemmän kuin materiaa ja kaikissa meissä on hengen siemen. Mitä voimme sanoa lähimmäiselle, jonka elämäntyö on tuhoutumassa? Mitä voimme sanoa lähimmäiselle, joka hautoo itsemurhaa sen vuoksi, että maine ja kunnia on menossa konkurssiin? Ihmisenä olemme voimattomia, mutta jos ylennämme mielemme Luojan puoleen löydämme sanat, jotka voivat lohduttaa.

Muutoksen välttämättömyys on viesti johon meidän tulisi reagoida. Jotaskin minussa ja elämän tavoissani tulee muuttua. Vanha ei päde. Miten voisin muuttua, jos en tiedä mitä minun tulee tehdä?
Miksi Jumala on hyljännyt minut? Miksi en saa sitä millä hoitaisin asiani? Mitä olen tehnyt väärin? Miksi minulle käy näin? Maallisen mielen ja persoonan tuskaa. Ihmisen sitoutuessa maahan ja maailmaan, hänen henkiset instrumenttinsa eivät ole toiminnassa. Samoin oppaiden ja enkelien on mahdoton saada ihminen pyytämään apua vaikka he kuinka sitä yrittäisivät. Nöyrtyminen ja nöyryys on pieneksi tuloa-ensin minun on tultava pieneksi jotta kasvuni voisi käynnistyä. Kuinka pieneksi? " Jos Teillä olisi sinapinsiemenen verran uskoa... Sinapin siemen- voiko yksittäistä sinapin siementä edes nähdä?

Kaikki vastaukset ovat olemassa ja ne löytyvät kun ihminen suostuu etsimään niitä. Ne eivät löydy pankkiirien tai muiden asiantuntijoiksi tituleeraavien luota, vaan ainoastaan sydämen hiljaisuudesta.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Meedio, meduismi, henkimaailma, spiritualismi,spiritismi

Meedio on ihminen, joka kykenee toimimaan henkimaailman viestien välittäjänä. Henkimaailma on se paikka, johon ihmisen sielu siirtyy fyysisen kehon kuoleman jälkeen. Se on tila jossa sielun kehitys ja kasvu jatkuu. On tärkeä pohtia, mitä sielun kehitys ja kehittyminen tarkoittaa. Meillä on usein käsitys siitä, että ihmisen kehon kuollessa, hänen henkensä muuttuu oitis paremmaksi ja henkevämmäksi. Spiritualismissa( spiritismissä) on käsitys, että ihmisen sielu jatkaa kasvuaan siitä, mikä se on jo täällä ajassa ollessaan, sillä erolla, että fyysinen keho muuttuu energiakehoksi. Tätä näkemystä tukevat myäs ne kommunikoinnit, mitä henkimaailmasta on saatu, kautta ihmiskunnan historian. Se ikuinen osa, joka meissä jokaisessa on, on kasvun, kehityksen ja etenemisen alainen. Tämä selittää myös jälleensyntymisien, inkarnaatioiden eli monen elämän tarpeen. Ihmisen sielu ei yhden elämän aikana voi saavuttaa kirkastumistaan. Kirkastuminen, valaistuminen tai jumaloituminen, on pitkä prosessi ja meillä ei ole antaa sitä aikamäärää tai elämien lukuisuuden määrää, kuinka pitkä on aika matka alkiosta tai kipinästä, täyteen loistoon ja henkistymiseen.

Sielu on Jumalan lakien alaisuudessa, jossa on täydellinen oikeudenmukaisuus  Yksikään sielu ei voi ohittaa näitä lainalaisuuksia ja karmanlaki, syyn ja seurauksen laki, toimii joka tasolla. Saat sen mitä teet muille. Kasvu je kehittyminen on ihmisuhteissa tapahtuvaa hioutumista ja juuri siksi meidän tulee hoitaa ihmissuhteemme kuntoon, että emme enää lisäisi negatiivista karmaa. Tämä ihmissuhteiden korostaminen viittaa siihen, että sielut, jotka ovat tekemisissä toistensa kanssa niin täällä kuin henkimaailmassa, on se kasvuaalusta jossa henki voi kirkastua. Kaikki joissa on henki ovat tämän lain alaisuudessa. Henki on energiaa ja kun pohditaan nykytieteen tuloksia, todetaan, että kaikki on energiaa, joka värähtelee oman ominaisen taajuuden mukaan. Mitä henkistyneempi ((korkeavärähteisempi) sointi on, sitä enemmän henkeä eli Jumaluutta.

Meduismi eli herkkyys yliaistisille värähtelyille viittaa usein ns. vanhasieluisuuteen. Ihmisen oma taajuus mahdollistaa eri lähteiden värähteiden vastaanottamisen ja välittämisen edelleen.. Tämä on tärkeää, koska  se avaa näköalan kehittymisen asteeseen. Ihminen, joka on kiinnittynyt esim. materialistisuuteen, joka energioissa on karkeavärähteisintä ja raskasta, ei voi päästä tietoisesti yhteyteen henkimaailman kanssa. Tokikin niin, että henkimaailmasta voidaan olla yhteydessä häneen. Saman suuntaiset vetävät toisiaan puoleensa, joten kanava alemmantason hengille avautuu. Tästä ei monikaan tiedä, mutta kun asiaa pohtii energioiden kautta, johtopäätökset selvittävät tilannetta ymmärrettäväksi. Olemme kaikki henkiä olimmepa täällä tai aineettomassa tilassa. Vuorovaikutukset ovat itsestään selvyyksiä ja ne toimivat joka tapauksessa ymmärrämme me niitä tai emme. Vaikka torjumme tiedon, se toimii kuitenkin. Suljemme vain oman tietoisuuden ja samalla ulkoistamme itsemme niistä kokemuksista, joiden tarkoituksena on vahvistaa kasvuamme. Lisäksi kun meidät on peloteltu käsittelemästä tätä puolta itsessämme, torjumme henkimaailman viestit tai alamme pelätä kummituksia.....

Jos tarkastelemme erilaisia ihmisiä tässä elämässä, voimme nähdä niitä, jotka ovat edenneet kehityksessään ja niitä, jotka taivaltavat hengellisessä pimeydessä. Vaikka ei ole tarpeen luokitella edistyneisyyttä, koska siinä piilee vaara esittää arviointeja väärin perustein. Ylepys tai itsensä korottaminen tietyn asteiseksi henkiseksi guruksi, on loukku, johon moni jo tiedostava sielu ja ihminen voi langeta. Sen asian kanssa moni meistä käy kovaa taistelua ja se on merkityksellinen koetus, joka asettaa sielun todelliseen tulikasteeseen. Oikeanlainen nöyryys näissä asioissa, on merkkinä totuudellisesta ja todellisesta henkisyydestä. Itsensä ylentäjälle käy lopulta onnettomasti, koska se joka itsensä ylentää, se alennetaan. Tämä tarkoittaa karmaa, joka täytyy elää alusta alkaen. Kilvoittelu hegessä tarkoittaa juuri tätä. Vahvistakoon Jumala meitä pysymään kaidalla tiellä.

Viestien välittäminen on äärimmäisen hienojakoista ja herkkyyttä vaativaa. Kanavan eli meedion tulee olla hyvässä vireessä, mikä tarkoittaa henkisen harjoituksien tekemistä päivittäin. Lisäksi meediolla tulee olla käsitys siitä mitä hän on tekemässä, koska meediona tomisessa on omat "tekniset" lainalaisuutensa. Tähän asiaan tulee suhtautua vakavasti ja kriittisestikkin, koska kyseessä on erittäin merkityksellinen tapahtuma, jolla on suuri vaikutus niin henkimaailmassa kuin täällä ajassa oleville.  Me kaikki olemme omalla tavalla meedioita, vaikkakaan emme sitä välttämättä tiedosta saati ymmärrä. Henkimaailma on yhteydessä meihin antamalla virikkeitä, ajatussuuntia ja ideoita. Tätä on ensi alkuun vaikea hyväksyä, koska tulee tunne, että mikä sitten on omaa, jos muut kerran voivat vaikuttaa minuun mitä suurimmassa määrin? Jos ajattelet elämääsi, kaikkia niitä ihmisiä joiden vaikutuspiirissä olet, minkä osan hahmotat ainoastaan ja vain omaksesi? Vaikea tehtävä, koska rajan veto tuntuu mahdottomalta. Olemme koko ajan vuorovaikutuksissa keskenämme, koska kyse on energiasta. Ajatuksetkin ovat energiaa ja olemme jokainen niin lähettimiä kuin vastaanottimia. Energia virtaa lakkaamatta ja saa värinsä ja vaikuttimensa siinä mukana olevista. Kun henkistyt kanavasi ottaa vasraan ja välittää korkemmalta tulevaa värähtelyä. Kun olet kasvussasi sitoutuneena alempiin tasoihin, vastaanottimesi vastaan ottaa ja välittää sen taajuista energiaa. Tässäkin voit havaita saman idean, mikä on kaiken edistymisen perusta. Esimerkkinä voisi kuvailla radioasemaa, joka on säädetty tietylle taajuudelle, se ei voi välittää muuta kuin sitä mikä sille on ominaista. Ja jos kanavan vierestä kuuluukin jotakin, siitä ei saa selvää, eikä sitä ymmärrä. Millä kanavalla sinä olet? Mitä välität itsestäsi ulospäin? Eikö olekkin mielenkiintoista!!!!!

Kautta ihmiskunnan kirjoitetun historian meedioita on ollut ja tulee olemaan. Raamatussa puhutaan profetoinnista, mikä tarkoittaa viestien välittämistä, korkeammilta tasoilta eli henkimaailman kirkkaimmilta hengiltä. Syy miksi kirkko kieltää ja torjuu henkimaailman kanssa tomimisen liittyy tiettyihin raamatun kohtiin. On äärimmäisen tärkeää pohtia, mitä kirjoituksissa tarkoitetaan, kun sanotaan, että kuolleiden henkien kanssa ei saa olla yhteydessä. Jos ajattelemme mikä on kuollut henki, niin sehän tarkoittaa sielua tai henkeä, joka ei usko Jumalaan. Jumalasta erillään olevat sielut, jotka eivät ole syntyneet valoon. Tämä tarkastelukulma avaa näköalan jälleen kerran sielun kehittymiseen, kasvuun ja edistymiseen. Tästä asiasta on tarkkaa tietoa Allan Kardecin kirjoissa, joita on saatavilla esim. www.spiritismi.fi

Kanavoin tähän nyt viestin, joka annetaan meille kaikille vahvistuksesi ja edistymiseksi hengessä.
" On valo joka on alkulähde kaikelle. Valo, sanallinen ilmaus, jotta voisit ymmärtää, mistä on kyse. Valo näyttää pimeyden ja valaisee sen, koska valo on ylivertainen kaikkeen muuhun nähden. Valo on Jumalan ilmausta, luojan joka luo elämän kaikki muodot. Kehitys ja kasvu on luojan ilmenemistä luodussa.

Sinä olet Luojasta ja sinussa on valon siemen. Kehitys ja kasvu on sieluusi asennettu tieto ja Luojan tahto on, että kaikki luodut kasvavat täyteen kukoistukseensa eli valoksi valoon. Sinulla on vapaatahto sen suhteen, mitä teet, mihin ryhdyt, miten toteutat itseäsi. Vapaatahtosi tarkoittaa liikkumavaraa, joten tahtosi kautta etenet, olet paikoillasi tai taannut. Kaikki riippuu siitä, mitä valitset, mihin suuntaat tahtosi, energiasi ja aikasi. Syyn ja seurauksen laki määrittää elämäsi ihmissuhteet. Jälleensyntymiset ovat keino korjata virheet, erehdykset ja pahanteot. Mitenkään muuten ihmisen sielu ei voi edetä, kuin kokemuksien kautta. Se minkä teet toiselle, olipa se hyvää tai pahaa, tulee eteesi muodossa tai toisessa. Siinä on kasvun ja tiedostamisen mahdollisuus, mutta myöskin taantumisen mahdollisuus. Valinta on aina ihmisellä itsellään ja niin myös seurauksen kokeminen. Tästä laista ei ole poikkeusta ja siinä tapahtuu Jumalan oikeudenmukaisuus.

Haluamme muistuttaa sinua, että ihmiskunnassa on vaikuttanut ja vaikuttaa edelläkävijöitä, joiden elämä on esimerkkinä teille. Raamattu on henkinen opaskirja vaikkakin sitä luetaan usein vain maallisenmielen kautta, jolloin henkiset opit eivät voi tulla esille. Jeesuksen elämä ja kirkastuminen on kuvaus Kristusvalosta, joka lopulta kirkastaa jokaisen Luojan luodun ihmisen. Lukiessanne Raamattua, menkää henkiseen tilaan ja lukekaa hengen silmillä, niin teille avautuu se todellisuus mikä auttaa teita vahvistumaan hengessä. On olemassa myös muita kirjoituksia joissa puhutaan samasta asiasta, joten kun haluatte tietää niin etsikää tietoa. Pyytäkää apua meiltä, henkioppailtanne, me olemme teitä varten ja odotamme pyyntöänne. Muutoin emme voi auttaa ja opastaa teitä, koska kenelläkään ei ole oikeutta puuttua elämänne sisältöön. Olet Luojasta, niin kuin mekin olemme, sillä erotuksella, että sinä elät aineen maailmassa ja me täällä hengen maailmassa. Sinä voit aina ylentää henkeäsi meitä kohti, hiljentymällä ja rukouksessa. Tuolloin maallinen mielesi heltiää ja voit ylevöityä hengessä. Juuri siinä vuorovaikutuksemme vahvistuu, voimistuu ja todentuu.

Elätte nyt aikaa, jolloin kaikki mitä on kätkettynä tai piilotettuna, tulevat valoon. Niin yksittäisten ihmisten, valtioiden ja kansakuntien elämissä. Valossa kaikki saa uuden muodon mikä tarkoittaa karmallisten läksyjen esille tuloa. Vaikeudet mitä koette liitty tähän. Menneisyyttä et voi paeta, joten viisautta on suunnata energiansa ja tahtonsa virheidensä korjaamiseen. Tässä haluamme antaa tukemme ja opastuksemme, että syyttelemisen, katkeroitumisen ja vihan sijaan, avaisitte sydämenne anteeksi antamiselle ja anteeksi saamiselle. Anteeksi pyytäminen on suurin karman puhdistaja, koska silloin maallinen mieli heikkenee ja hengellinen mieli pääsee vaikuttamaan. Itsekkyys ja omahyväisyys on maallisen mielen tunnuksia, nöyryys, lempeys ja ystävällisyys on hengellisen mielen tunnusmerkkejä. Ne Teistä, jotka kamppailette materialistisen maailman luomissa loukuissa kuitenin niin, että olette itse itsenne lukinneet, rukoilkaa apua. Ei niin, että toistaisitte vahaa kaavaa säilyttämisestä, ostamisesta, saamisesta, vaan rukoilkaa viisautta, sitkeyttä, lujuutta ja voimaa muutaa elämänne sisältöjä. Muutos itsessä muuttaa koko elämän. Jos ette ole halukkaita muuttumaan, vaikeutenne tulevat lopulta sietämättömiksi kestää. Kuka silloin auttaa?

Rakkaat Lapset, pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne. Pysykää tynnenä sisäisessä olossanne, koska muutoksien vyöry tulee koettelemaan meitä kaikkia, myös meitä täällä. Olkaa uskossanne väkeviä, älkää antautuko epäuskon valtaan, vaikka ympärillänne olisi kaaos. Ette voi tietää, miksi joku kärsii, menettää omaisuutensa tai sairastuu. Kaikki tapahtuu Jumallisessa järjestyksessä. Emme voi kuitenkaan ylevööityä ja vetäytyä pois maailmasta, vaan juuri nyt, kutsutaan valon veljiä ja sisaria työhön Jumalan kirkastamiseksi. Auttakaa niitä joita voitte auttaa, tukekaa horjuvia, hoitakaa sairaita ja pyytäkää apua toisiltanne mutta myöskin meiltä. Kun valjastamme valomme ja voimamme meitä ei voi mikään mahti maailmassa pysäyttää. Se on Jumalan tahto, että kaikki Luodut tulevat esille yhteis- rintamassa tässä kehityksen evoluution känne kohdassa. Muutoin emme voi edetä ja saavuttaa kauan kaipaamaamme kirkastusta. Olkoonkin, että kirkkauden asteet vaihtelevat, mutta sama Jumalan henkäys virtaa lävitsemme.

Kiitos ja ylistys Jumalalle, jonka rakkaudesta kaikki elämä on saanut alkunsa. Tehkäämme voitavamme, sillä silloin voimme kääntää silmämme levollisina kohti Jumalan kirkkautta. Sen valo ei häiläise eikä sokaise, vaan antaa hengelle levon ja rauhan. Sen jota niin kipeästi kaipaamme. Amen.


sunnuntai 5. elokuuta 2012

White Eagelin innoittamana

Etsikää ensin Jumalan valtakunta, niin te saatte kaiken tarvitsemanne. Jumalan valtakunta on meissä, itsessämme oleva korkeampi tietoisuus. Vain sydämen syvyydestä, voi nousta tieto, elämän todellisesta merkityksestä, syystä miksi olemme täällä ja mihin lopulta olemme matkalla. Henkisen itsen oivaltaminen avaa sen oven, jonka kautta elämämme voi alkaa henkistymisensä. Niin kauan, kun hortoilemme pimeässä, eli materialistisesa maailmassa, olemme aineeseen sidottuja. Sielumme odottaa oivallusta, kipinä lehahtaa liekkiin ja sen jälkeen valo tulvii sisimpään itseemme.

Materialistinen maailma ei tunnista henkistä eikä Jumalaa. Aineen sidos on ihmisten luoma verkko ja materialistinen ihminen tekee kaikkensa, että henki ei pääse vaikuttamaan tai esille siinä. Ihminen joka käyttää aikansa ja energiansa materialistiseen elämään joutuu elämään aineen ehdoilla. Yhteiskuntamme ja kirkkommekin ovat materialistisia ja alemman mielen hallitsemia. Henki loistaa poissaolollaan ja moni kaipaava sielu ihmettelee, miksei yhteiskunnasaamme sallita henkisyyttä? Sen vuoksi, että se on uhka. Instituutiot ja rakenteelliset systeemit murenevat ja tuhoutuvat, koska niissä ei virtaa Jumalan henki.

On kaksi maailmaa, kaksi olemuspuolta, jokaisessa meissä; materialistinen ja hengellinen. Kumpi on voitolla? Kumman ehdoilla elämme? Valintamme näkyy elämässämme ja arvoissamme, sanoissa ja teoissa. Onko meillä moraalista rohkeutta tuoda esille hengellisyyttä, henkisyyttä vuorovaikutuksellisiin suhteisiimme? Tohdimmeko puhua hengestä vai hymistelemmekö tai vaikenemme, kun asiat nousevat esille? Missä ristiaallokossa oikeastaan elämme? " Et voi palvella kahta herraa, Jumalaa ja mammonaa," Siltikin teemme niin ja vaikeroimme itsessämme, asioissamme ja suhteissamme. " Ei näistä kannata puhua kenelle sattuu, hullunahan ne minua pitävät tai hurahtaneena!"

" Rakkaat Lapset, ylentäkää mielenne lähemmäs Jumalaa, niin ymmärryksen valo voi valaista epäilevän maallisen mielenne. Olette elämässä, että tulisitte tietoiseksi omasta todellisesta olemuksestanne. Se on maallisen elämän tarkoitus. Voitte käyttää aikanne ja energianne miten tahdotte ja moni huokaakin, että aika menee kuin siivillä, toisin sanonen tyhjänpäiväisten ongelmien, kuviteltujen vaikeuksien esillä pitämisessä. Vapaa tahto antaa mahdollisuuden tähän. Jumala ei koskaan pakota teitä, koska hengellisyys uinuu jokaisessa ihmisessä ja se tulee tietoisuuteen, kun on oikea aika. Voitte huokailla, mutta hengen maailman neuvo on, että saman ajan voisitte rukoilla, mietiskellä ja palvella Jumalaa. Jumalan palveleminen on lähimmäisten palvelemista ja myöskin hartauden harjoittamista.

Jumala on rakkaus teissä. Etsikää siis rakkautta sydämistänne, sillä vain sydämen tuntojen kautta voitte tulla valaistuneeksi. Valaistuminen on hengessä kirkastumista, jokin asia muuttuu, jokin alempi piirre muuntuu joksikin muuksi, ylevämmäksi, oivaltavammaksi. Kärsimys kasvattaa ja silti ihminen pitäytyy vanhassa tavassa, koska alempi itse ei salli muutosta, ei henkistymistä. On tärkeää kilvoitella esimerkiksi siitä, mihin käyttää aikansa ja energiansa. Alempi itse kiirehtii hoitamaan itselle tärkeinä pitämiä rutiineja, korkempi itse haluaisi rukoilla, meditoida. Kumpi puoli voittaa? Siinä näkyy tahdon määrä, juuri siinä valinta tapahtuu. Kuinka paljon annan itsestäni Jumalalle?

Luo kuva pienestä siemenestä, joka on istutettu muhevaan multaan. Se odottaa oikeaa hetkeä tullakseen esille, pienenä hentona vartena. Samalla tavoin sielu odottaa sopivaa hetkeä ilmaistakseen itsensä. Voit elää elämäsi täysin tiedostamattomana materialistina ja silti sinulla on tuo sielun siemen itsessäsi. Voitko sitten jouduttaa tietoiseksi tulemista? Ensin on tultava siihen pisteeseen, että voi tuntea kaipausta rauhoittumiseen, että voi tajuta elämän tyhjyyden, kärsimyksen tai minkä tahansa tunteen, joka johdattaa etsimään jotakin muuta kuin sitä missä on. " Etsikää niin te löydätte, kolkuttakaa niin teille avataan" Sielu ja henki ei löydy ulkoisesta vaan sisäisyydestä. Sydämen kammiosta, jonka portti on pieni ja ahdas kulkea. Ulkoinen, maallinen mieli ja persoona kaipaa fanfaareja ja mainosvaloja, henkinen itse nöyrtyy Jumalansa edessä. Kaiken maallisen täytyy kuolla, että ihminen voi kohota täyteen Jumalan lapseuteen, Kristus tietoisuuteen ja rakkauteen. Hengen maailmassa rahalla ei voi ostaa ja sillä ei ole mitään vastinetta todellisessa elämässä. Hengen maailmassa kysytään mitä olet tehnyt veljillesi ja siskoillesi ja mitä olet jättänyt tekemättä. Itse asiassa kukaan ei kysy, mutta sielu vastaa itse itselleen. Voitko jouduttaa henkistymistäsi? Kyllä kyllä kyllä koska herännyt sielu antaa koko ajan viitteitä siitä mikä on totta. Intuitio eli korkeamman itsen ääni ilmaisee mitä tulee tehdä.  Teetkö niin vai jätätkö tekemättä, kertoo valosi määrästä. Jos toistamiseen torjut sisimmän itsesi ja teet niin kuin maailma ja sen ihmiset odottavat, valosi himmenee himmenemistään. Voir olla soihtu mutta soihtukin hiiltyy, jos alempi itse saa vallan niissä valinnoissa joissa päivittäin olet.

Henkistä polkua taivaltava sielu, ihminen ei ole koskaan yksin. Materialistinen ihminen kokee olevansa aina yksin, olkoonkin että hänen ympärillään on ihmisiä. Henkinen ihminen tulee jossakin vaiheessa tietoiseksi niistä auttajista ja oppaista, jotka ovat kulkeneet samalla polulla, Se lohtu ja tuki on niin rakkudellista, että sitä on vaikea kuvailla sanoin. Sinun tulee muistaa pyytää opastusta ja tukea, koska auttajat eivät voi mennä tahtosi edelle. Muista siis pyytää ja kun teet pyyntösi oikeasta hengestä ei itsekkyydestä vaan rakkaudesta, tulet saamaan mitä parhaimman avun. Et koskaan ole yksin, sillä Jumala on luvannut pitää sinusta huolta.

Rukoileminen on puhetta Jumalalle. Miksi et puhuisi Hänelle useammin? Hiljentyminen on Jumalan kuulemista, kuuntelemista. Hiljenny myös kuulemaan, mitä taivaallinen Isä puhuu sinulle, sielulle joka on niin rakas, että et voi sitä edes käsittää. Se mitä et käsitä, iloitse siitä, että elämässäsi tapahtuu ihmeitä.

Jumalalle kiitos ja kunnia. Voimme kaikki olla varmoja hänen huolenpidostaan ja rakkaudestaan. Pyytäkämme nyt sitkeyttä ja voimaa vastustaa alemman mielen houkutuksia, koska olemme vielä materiassa, maailma haluaa vetää meitä pelkoon, huoleen ja itsekkyyteen. Pyytäkämme vastustuskykyä ja taitoa valita aina oikea puoli, hengen puoli, tehdessämme arkisia asioitamme. Jumala meitä siinä auttakoon, että kykenemme kohottamaan alentamisen sijaan. Rakkaus olkoon kannustimemme kaikessa mihin päätämmekin ryhtyä. Jos teemme parhaamme tässä kilvoittelussa voimme jossakin vaiheessa korjata kauniin sadon. Me kaikki olemme Jumalan poikia ja tyttäriä, antakaamme valomme loistaa, sillä valossa on helpompaa kulkea. Jos joku kompuroi, ojentakaamme kätemme, että hän voi nousta. Matkan tekomme joutuu toinen toistamme tukien ja samalla valomme voimistuu. Niin se on tarkoitettu ja niin se on.  Amen."


lauantai 4. elokuuta 2012

Meditaatio

Hiljennän mieleni, ajatukseni, olemukseni.

Tunnen hengitykseni, keskityn siihen, niin hyvin, kuin kykenen, ilman ponnistusta.
Vapautan kehoni jännitykset, olen olemassa tässä....

Lakkaan vastustamasta olemisen keveyttä.
Liukenen kaikkeuteen, jos ajatus tulee, annan sen mennä, hengityksen mukana pois.

En pakota, en pakota vaan annan kaiken olla.
Tässä hiljaisuudessa voin aistia hengen olemassa olemisen todellisuuden.
Mikään minussa ei lakkaa, olen yhtä kaiken kanssa.
Kuinka pitkälle, syvälle ja laajalle voin edetä?
Kuinka täydeksi voin tulla, olemisen keskiössä?

Hengitän rakkautta sisään ja ulos. Täytyn rakkaudesta, olen rakkaus.
Minä olen rakkaus
Minä olen.. 

perjantai 3. elokuuta 2012

Usko koetuksella?

Mihin sinä uskot ja mitä uskottelet itsellesi? Paranemisen Avaimissa väärät uskomukset ovat yksi vaikuttavin este elää vaurasta, tervettä ja onnellista elämää, eli kyse ei ole mistään vähäisestä asiasta.  Olen tutkinut asiaa ja päädyin siihen, että uskomukset ja uskottelut värittävät koko elämämme. Ne ovat siivilä, jonka kautta koko kokemusten kirjo virtaa tajuntaamme ja tulevat ulos valintoina, sanoina ja tekoina. Mutta mistä uskotteluissa ja uskomuksissa lopulta on kyse?

Mielipide muotoutuu monesta eri osasta, yksi merkittävin on kasvatus ja kulttuuri. Ensin on kokemus ja sitten reaktio? Niin-tai onko sittenkään? Kun uskottelen asioita itselleni, vedän niitä puoleeni eli itse tapahtumaa ei ole olemassa, voi olla ennakko asenne ja uskomus jota vedän puoleeni? Niin missä järjestyksessä elämä sitten oikein etenee? Ajatus ja mieli ovat ne työkalut, joiden voimaan meidän jokaisen on syytä tutustua. Kumpi oli ensin kana vai muna? Uskomus vai tapahtuma?

Olemme jokainen oman elämämme käsikirjoittajia, lavastajia, pääosan esittäjiä ja kuiskaajia. Emme ole objekteja vaan subjekteja, toimijoita ja aikaan saattajia. Ulkopuolinen maailma kaikkine ilmiöineen on omaa aikaan saannostamme, mielikuvituksemme tuotetta. Päättelemme asioita ja kuvittelemme, että se on totuus. Uskottelemme ja elämme sen todeksi. Kun uskottelemme vanhan kaavan eli kasvatuksen kautta, joka useinkin on vähättelevää ja negatiivista, elämme sen arkeemme. Vaikka elämä tarjoaisi hyvää ja kaunista, mielemme värittää sen vähemmän hyväksi tai uskottelemme, että tämä ei ole hyvän edellä... Kyse on aina mielemme uskomuksista.

Voinko muuttaa syvään juurtuneita uskomuksiani toisiksi? Voin, mutta se vaatii todellista halua ja ponnistuksia. Helpointa on antaa periksi ja veisata sitä tuttua turvallista valitusvirttä, jota esi-isätkin ovat veisanneet. Voinko minä katkaista kielteisen kehityksen ketjun toimimalla eri tavalla? Sitä asiaa voi tutkia suvun ja heimon perspektiivistä. Juuri siltä suunalta voi löytää avaimia moniinkin eri asioihin omassa elämässä, tavoissa ja tottumuksissa.

Totuus ei pala tulessakaan, mutta totuudesta on niin monta tulkintaa, kuin on ihmisiäkin. Uskomuksista tulee totuuksia, kun tarpeeksi moni yksilö ajattelee saman suuntaisesti jostakin asiasta tai ilmiöstä. Se ei silti tarkoita, että asia olisi yleisesti totta. Kuinka paljon onkaan totuuksina pidettyjä uskomuksia, joita pidetään itsestään selvyyksinä jopa niin, että niitä ei saa kritisoida. Se joka erehtyy olemaan toista mieltä nimetään joko populistiksi, terroristiksi tai muuksi hörhöksi. Mistä muusta kumpuaa mielenosoitukset, kansalaistottelemattomuus, valtakirkosta eroamiset jne. kuin erilaisesta mielipiteestä, ajttelusta ja uskomuksesta?

Kuinka monesta, yleisesti hyväksytyistä asioista, sinä olet eri mieltä? Uskallatko olla eri mieltä ja haastaa yleisenä pidetyn uskomuksen? Elätkö oikeasti itsesi luomaa elämää vai yhäkö seuraat valtavirtaa ja hyväksyt kaiken kritisoimatta? Toisin ajattelijoilla on tukalat paikat monessakin maassa ja jossakin ihminen voidaan teloittaa, jos erehtyy toimimaan toisin tai sanomaan ääneen oman eriävän mielipiteensä suhteessa vallan käyttäjiin. Suomessa on sananvapaus, mutta suuntaus on asiantuntijoiden mielestä huolestuttava.

Henkisestä perspektiivistä ajateltuna olemme Luojan kanssa luovia olentoja. Meillä jokaisella on potentiaalia luoda uutta elämää, emme vain tiedosta sitä. Kuvittelemme ja uskottelemme kaiken olevan sattumaa, hyvää tai huonoa tuuria tai emme kiinnitä siihen mitään huomiota. Elämä on juuri sitä miksi me sen luomme. Menneisyyden vaikutukset ovat läsnä tässä päivässä. Emme ole irrallisia kerta käyttöisiä olentoja, vaan kannamme mukanamme menneisyytemme ajatuksia, sanoja ja tekoja. Niin paljon, kuin elämässä on vaikeuksia ja hankaluuksia, ne ovat seurausta menneisyyden elämistä. Niin paljon, kuin elämässä on hyvää, kaunista ja selkeyttä, nekin ovat seurausta menneisyydestämme.
Ne, jota uskottelevat kaiken olevan humpuukia tai hulluutta, tulevat hämmästymään jossakin vaiheessa. Kumpa olisin toiminut toisin! Valinta, seuraus ja vastuu, siinä ymmärryksen ydin.

Jumalallinen kipinä, luova voima, rakkaus joka on olemassa olemisen ydin, pitää meidät kaikki oikeassa kurssissa. Vaikka hortoilemme, teemme asioita sattumanvaraisesti hutiloiden, epäonnistumme hankkeissamme, petymme, kompuroimme ja nousemme taas, siltikin teemme sen ainoastaan ja vain, kasvaaksemme hengessä. Kaikki elämämme asiat jouduttavat oivallustamme ja siinä vaiheessa, kun herääminen on totta, kykenemme kantamaan vastuun elämästämme. Siihen asti olemme lapsia, joiden elämää leimaa oppiminen ja erehdys. Kysymys kuuluukin, suostunko oppimaan vai yhäkö uskottelen muuta?

Kiipesin Viipurin linnan rappusia ( muistaakseni yli 270 askelmaa) ylöspäin, katsomaan upeaa maisemaa, joka tornin huipulta avautuu. Puolivälissä alkoi olla jo hiki ja jaloissa tuntui painavalta.
Viimeiset askelmat näyttivät vuorilta, joiden yli kompuroin, kaksin käsin, kaiteesta kiinni pitäen. Sydän hakkasi korvissa ja ranteissa, hengitys pihisi ja posket olivat punaistakin punaisemmat. Vihdoin perillä!  Mikä näköala!!!!! Ponnistelu kannattaa koska palkintona voi olla jotakin uskomattoman upeaa. Jos olisin antanut periksi, en olisi nähnyt ja kokenut sitä, minkä sitten koin. Elämässä meidän on tehtävä valintoja, kipeitäkin, päästäksemme etenemään. Toki voin olla möllöttääkin ja odotella aikaa parempaa, mutta Luoja varjele minua valittamasta ja syytämästä muita.


"Sitä saa mitä tilaa" Mitä sinä tilaat itsellesi? Kuinka paljon sinulla on voimaa tehdä tilauksiesi eteen valintoja ja töitä? Tai ehkä elät sitä elämää, jossa aiemmat tekosi ovat tulossa palkituiksi? Muistetaan kuitenkin, että tänään olemme kattamassa tulevaisuuksiemme pöytää. Katetaan se hyvillä ajatuksilla, sanoilla ja teoilla. Uskotellaan ja uskotaan siihen mitä sydämestämme nousee, sillä siellä on se radioasema, jonka kautta on yhteys todelliseen toteen. Meidän tehtävämme on pitää radioasemamme kohdallaan. Niin se on!


torstai 2. elokuuta 2012

Mikä Sinusta loistaa?

Kuuntelen elämää, katselen ihmisiä ja pohdin; kaikki me olemme juuri siinä paikassa ja tilanteessa, johon kuulumme ja joissa meidän tuleekin olla. Syystä, että olemme valinneet näin. Emme voi olla jossakin muualla, koska juuri tässä on se paikka, hetki, olemisen tila, josta kuvastuu koko eletty elämä,  eikä ainoastaan tämä nykyinen elämä, vaan myös kaikki ne edelliset, kulminoituvat tähän. Kuinka huikea tunne ja tiedostamisen välähdys!

Tiedostaminen on ulottuvuuksien välistä havainnointia. Voin kokea elämäni hyvin fyysisesti, ilman aavistustakaan ulottuvuuksista. Silloin tahdin määrää fyysinen tekeminen ja aika. Kehon eli aineen tai materian kontrolli määrittää tavoitteet ja tekemiset. Ulkoinen maailma odotuksineen on silloin se raami  ja viitekehys, missä eletään. Tässä tilassa minusta ei loista eikä säteile, vaan energiani on hyvin paikallaan pysyvää, jähmeää ja valotonta. Energiaa on, mutta sen koostumus on hyvin lähellä fyysistä olemusta, raskasta ja tahmeaa.

" Talossa on valot, siellä on siis joku kotona" kuvastaa sitä tilaa, jossa henki on herännyt. Hengen valo on hyvin valaisevaa, kirkasta ja läpäisevää. Sitä ei estä tila, matka eikä aika. Mysteeri-olenko hereillä? Mistä voin sen tietää, tunnistaa ja jopa ymmärtää? Mitä kysymyksiä minun tulisi kysyä itseltäni, että varmistuisin asiasta?

Tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat heränneet, mutta eivät vielä oikein usko sitä todeksi. Uni maailma eli materialistinen hengetön maailma arvoineen ja odotuksineen, pitää heitä edelleen tiukasti otteessaan. " On kuin hissillä ajelisi" totesi eräs ihminen, joka otti ensi askeleita henkisellä polullaan. Aine vetää ihmistä puoleensa, koska sen konkreettisuus on niin todellista ja se on tullut niin tutuksi. Uskaltautuakko johonkin aivan uuteen, erilaiseen tapaan elää? Moni keikkuu kahden vaiheilla pitkään ja hartaasti, koska tarvirsee sitä kokemusta. Toisille siirtyminen on vaivattomampaa, koska he ovat jo olleet hisseissään niin usein, että paluuta vanhaan ei oikeasti ole olemassa.

Sitten on ihmisiä, jotka vaeltavat polullaan jo tietoisina. Heidän talossaan on jo valot. Toisilla himmeämmät ja loisilla halogeenit. Valo kuvastaa tietoisuuden syvyyttä. Se ei tarkoita, etteikö ihmisellä olisi haasteita, vaikeuksia ja mahdottomuuksiakin elämässään. Heillä on kaikkea sitä, mutta myöskin kokemuksia ja tietoisuutta selvitä niistä. Henkinen tie ja elämä, ei ole auringossa makoilua tai laiskottelua, vaan haasteellista matkantekoa. Ihminen on ihminen joka tapauksessa, kun kerran tällä palolla tallistellaan. Itsensä ylentäminen on suurin virhe, mihin ihminen voi sortua. Todellinen hengensoturi on nöyrä ja kiitollinen sielu. Ajatukset, sanat ja teot kuvastavat yhteyttä alkulähteeseen eli Jumalaan. Kilvoitella itsensä kanssa, kuvastaa sitä henkistä valintaa elämän arjessa. Voin aina valita säteilenkö valoa vai pimeyttä. Pimeys on hengettömyyttä, joka kumpuaa itsekkyydestä ja riippuvuuksista. Meitä on oikeasti joka lähtöön ja jokaisella meillä, on mahdollisuus tehdä valinta hyvän ja pahan välillä. Kysymys, jota kannattaa itselle esittää kuuluu: mitä minä olen tekemässä tässä elämässä? Kyse on tekemisestä, koska vain tekemisellä matka jatkuu. Toisaalta, jos ihminen haluaa tai vain odottaa jotakin tapahuvaksi muiden toimesta, silläkin on merkityksensä juuri sille ihmiselle, hänen sielun kehitykselleen ja ihmisille hänen ympärillään. Kaikella on tarkoitus! Oi Luojani, kun oppisin tajuamaan tämän, niin että en pyrkisi kontrolloimaan tai muuttamaan muiden elämistä ja arvoja.

On niitä, jotka menevät edellä ja toteuttavat unelmiaan. Ja on niitä, jotka tulevat jäljessä ja valittavat! Kumpaan ryhmään sinä kuulut?

Hengen lait ovat Jumalan lakeja. Jumala on rakkaus, valo, ilo, osallisuus, ymmärrys...kaikki se mitä on. Ihminen on rajallinen,  mutta kasvaessaan, hän etenee lähemmäs Jumalaa. Valo läpäisee aineen. Mitä me voimme tehdä tänään, sen eteen, että meistä loistaisi entistäkin kirkaampi valo? Mitä me voimme tehdä voidaksemme paremmin, niin että kykenemme täyttämään oman paikkamme hyväntekemiseen ja lähimmäisten auttamiseen? Koska juuri tässä, on syvin ilmaus. Jumalan rakkaudesta. Meidän on hoidettava itsemme, asiamme ja arkemme kuntoon, jotta me voimme tehdä sitä palvelustehtävää, mihin olemme hengessä sitoutuneita. Niin kauan, kun talomme eli me itse, olemme sekasorron, epätietoisuuden, pelon ja kaikenlaisen saastan keskellä, meistä ei ole ottamaan omaa paikkaamme siinä tehtävässä. Voinko jouduttaa kasvuani? Mielestäni kyllä, siinä tapauksessa, kun tiedän mitä olen tekemässä ja miksi. Ensin on otettava  omat roskat pois omista silmistä ja siinä on varmasti työtä. Toiset puhdistavat omat roskansa ja niistä ei sinun pidä kantaa huolta. Tokikin niin, että puolustat omaa "taloasi", ettei kukaan työnnä omia sotkujaan sinun siivottaviksi tai että sinut mitätöidään jonkun toimesta, joka on täynnä omaa pahaa oloaan. Meidän jokaisen tulee rakastaa omaa itseä niin, että kykenemme tekemään rakkaudellisen muurin sille, joka yrittää hyväksikäyttää tai muuten mitätöidä meitä. Rakkaudellisin teko toista ihmistä kohtaan ei ole se, että annamme heidän mellastaa alemman mielensä mukaan, miten heitä huvittaa, vaan se, että ojennamme heitä näkemään sanojensa ja tekojensa mielettömyyden. Kasvaminen käy kipeeä ja joskus on niin, että meidän on oltava niitä, jotka kertakaikkiaan pysäyttävät vinouteen ihmisen toimet. Olkoonkin, että seurauksena on epäsopua ja vihaa.. " Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy" on sanonta, joka kannattaa muistaa.

Vahvuus toimia oikein syntyy oikeudenmukaisuuden tajuamisesta. Rehellisyys on Jumalan valoa, joka loistaa ihmisestä. Pyrkiessäni etenemään omassa elämässäni, pitkospuuni rakentuvat rehellisyydestä. Ollessani rehellinen, sillä ymmärryksellä mnkä omaan, en voi astua harhaan. Rehellisyys ja tosi ovat perusta, joka ei horjuta minua. Voin astella eteenpäin varmana siitä, että menneisyydestä ei nouse asioita, ihmisiä eikä epämääräisyyttä. Jos rakennun rehellisyydestä ja todesta minulla ei ole syytä pelkoon. Juuri silloin täytyn Jumalan rakkaudesta, koska siinä ei ole pelkoa. Tietäessäni, tuntiessani ja ymmärtäessäni, että tämä tässä on minun taloni eli minä olen tässä, kestän katsoa menneisyyksiini täysin tyynesti. Kaapeissani ei ole luurankoja ja jos niitä on, ne ovat ystäviä kanssani. Tulevaisuus, joka on edessäni, avautuu kirkkaana ja selkeänä. Olen valmis siirtymään uuteen vaiheeseen elämässäni. Rukoilen Jumalaa kirkastamaan kasvonsa minulle, niin että selkeyteni, määrätietoisuuteni ja päättäväisyyteni kirkastaisi myös Häntä tässä maailmassa.


" Jumalani-kiitos niistä selvännäköisyyden ja -tietoisuuden hetkistä, joita olen saanut kokea. Auta minua vahvistumaan hengessä, siksi mikä jo olen oikeasti. Niinä hetkinä kun joudun kohtaamaan ihmisiä, jotka eivät hyväksy minua ja tekemisiäni, rukoilen viisautta ja suojelusta. Anna minulle ymmärrystä nähdä heidän tarpeensa oikeassa valossa, etten kompastuisi turhiin selityksiin ja loukkauksiin. Maailma on tänään pahan ja hyvän näyttämö. Kaikki tulee esiin ja näkymät eivät aina ole mukavaa katseltavaa. Jumalani-vahvista minua olemaan tyyni ja rauhallinen, etten suistaisi itseäni rauhattomuuteen ja epätoivoon. Ota minusta kiinni entistä tiukemmin, sillä tieostan, että koettelemuksien aika on käsillä. Anna minulle herkkyyttä ja voimaa ojentaa käteni hänelle, joka tarvitsee tukea. Anna minulle sitkeyttä saattaa loppuun ne keskeneräiset asiat, jotka odottavat loppuun saattamista. Kiitos, kiitos, kiitos."