perjantai 21. maaliskuuta 2014

Surusta

Suru on tummiin puettu ihminen, joka seisoo sivussa. Ei liiku mikään, mihinkään, koko elämä pysähtyi. Tässä hetkessä on elämän mysteeri läsnä. Raja, joka on, mutta sitä ei näe ennen kuin joku astuu rajan yli. Lakkaa olemasta, mutta on kuitenkin läsnä, kipuna rinnassa, kaipuuna ajatuksissa.

Ei niin voi olla, että ihmisen sielu lakkaa olemasta!
Ei niin voi olla, että ihminen menettäisi olemuksensa syvimmän muodon!
Kuolema ei ole sielulle vaan keholle, ruumiille, joka on maasta muodostettu. Mistä tiedät, tunnet ja ymmärrät,  olevasi enemmän henkeä, kuin maallista kehoa?

Suru on inhimillinen tunne ja se on ilon sisar. Surressamme uppudumme mennisyyksiemme menetyksiin, itkemme kuolleitamme ja kaipaamme lohdutusta. Etsimme merkkejä ja pelkäämme, jos saamme niitä. Pelkäämme elää ja kavahdamme kuolemaa. Kuitenkin näiden kahden välissä, on jokaisen meidän, mahdollisuus elää hyvä elämä.

Vastukset ja vaikeudet ovat mahdollisuuksiamme kasvaa ja edetä. Juuri niissä voimme ulottaa ymmärryksemme henkisten ulottuvuuksien todellisuuksiin. Yhteyden luominen tapahtuu henkistymisen kautta. Olemmehan henkiä kaikki.

Ne, jotka menevät edellämme  tietävät elämästä enemmän kuin me, jotka  nyt suremme.

Jonakin päivänä joskus, kaikki tämä selviää. Siihen asti eläkäämme, eläkäämme itseämme ulos maailmaan. Juuri nyt on meidän aikamme.
Juuri nyt.



perjantai 7. maaliskuuta 2014

Selkeyttä oivalluksiin

Kuolema on siirtymistä ajasta ikuisuuteen, lihasta henkeen ja energiaan. Voitko ymmärtää, että kuolema on siirtymäriitti? Paljonko sinulla on uskomuksia tapahtumasta, joka läpi meidän jokaisen on mentävä? Pelkoa, ahdistusta, epäuskoa, surua tai torjuntaa, kieltämistä ja pois sulkemista. Kuitenkin kuolema on läsnä elämässä aina. Ilman kuolemaa ei olisi elämää.

Energia on keskeistä kaikessa elämässä. Energia on Jumalan ilmaisu ja siihen kiteytyy kaikki. Tunnistat Jumalan eli energian itsessäsi, hengität sitä, syöt sitä, ajattelet ja tunnet sen voimasta. Voi olla, että et tiedä koko mekanismista mitään tai et vain ole tullut ajatelleeksi koko asiaa. Ollessasi hyvässä kunnossa, elät sopusoinnussa itsesi ja Jumalasi kanssa. Voidessasi huonosti, joko henkisesti tai kehollisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti jne. olet ristiriidoillasi erkaannuttanut itsesi energiasta eli Jumalasta. Vapaa tahtosi määritää elämäsi sisällöt ja tasot. Vastaat tahdostasi elämälle eli Jumalalle, mutta myöskin itsellesi.

Vapaasta tahdosta asennoidut, ajattelet, suunnittelet ja toteutat elämääsi. Jumala eli energia virtaa kaikesta huolimatta jokaiselle meistä, mutta me itsekukin laadullistamme energian mieleiseksemme. Eli sinä luot elämäsi tilanteet ja vastaat niin ollen myös seurauksista. Niin pitkään ja hartaasti kun kiellät Jumalan tai välttelet sitä, joudut taistelemaan energiasta. Oma uskomusjärjestelmäsi sulkee tai typistää energian täysimääräisyyttä. Energian huvetessa olotila ja elämä on miinus merkkistä eli elämän eli Jumalan kielteistä.

Elämme elämää omista luomuksistamme käsin. Tapahtumilla on olemassa syynsä ja seurauksensa. Tämän päivän elämäsi on seurausta menneisyytesi valinnoista. Ollessasi yhteydessä Jumalaan, pyrit tasapainoon ja sopusointuun kaikilla elämänalaueilla. Et halua luoda tuhoisaa tulevaisuutta, koska ymmärrät vastaavasi kaikesta, niin itsellesi kuin elämälle. Miksi luoda tuhoisuutta, kun kerran voi luoda sopua ja rauhaa? Kyse on tiedostamisesta ja ymmärtämisestä. Jos et tiedosta, et voi ymmärtää ja tarvitsest niin ollen vielä hioutumista eli tuskallisia kokemuksia elämästä ja itsestäsi. Laskusi elämälle on monien elämiesi summa. Maksat siis tässä elämässä menneitä tekojasi ja sidot sieluasi eli henkeäsi tuleviin koitoksiin.

Ihmiset ympärilläsi ovat niitä, joiden kanssa olet tehnyt matkaa pitkään ja hartaasti. Vihamielisyydet, kaunat, riidat, kateudet ja hankaluudet kuvastavat kasvun ja muutoksen tarpeita. On löydettävä uudenlainen tapa suhtautua ja ratkoa ongelmia. Ei enää  itsekkyydestä kumpuavaa vihaa, koska se rajoittaa kasvua ja etenemistä eli tietoisuuden laajenemista. Ne ihmiset, joiden kanssa on sopuisaa ja myönteistä, ovat siis heitä, joiden kanssa tilit ovat tasan.  Olemme kaikki kytköksissä toisiimme. Verkostoidumme luomuksiimme ja liitymme elämän eli Jumalan suunnattoman moniulotteiseen ja monimuotoiseen luomisprosessiin. Olemme sinkoutuneet elämään kipinä eli sielu ryppäinä ja elämme Jumalan lakien alaisuudessa niin, että tulemme tietoisiksi luomakunnan jäseniksi, Jumalan kanssa kanssaluoviksi olennoiksi.

Henkimaailma on ulottuvuus, jossa on monta tai oikeammin lukematon määrä tasoja ja paikkoja. Sielu kehittyy ja etenee kaikissa elämissä, mutta on mahdotonta laskea elämien määrää. Luomme tulevaisuuksiamme tietoisuuden tason mukaan ja kun emme ymmärrä seurauksien lainalaisuutta, luomme sidoksia, joiden purkamiseen tarvitaan lukematon määrä kokemuksia.

On olemassa edellä kävijöitä, jotka ovat aika ajaoin tulleet elämään ihmisten maailmaan. Heidän henkinen olemuksensa ja tietämyksensä jättävät väistämättä jäljen ihmisiin. Heidän opetuksensa viitoittavat ihmisten valintoja, mutta he eivät ole uhranneet itseään ihmisen vuoksi. Jokainen sielu käy läpi henkisen transformaation ennemmin tai myöhemmin. Oikopolkua valastumiseen eli henkistymiseen ei voi olla, koska Jumalan oikeudenmukaisuus on täydellistä. Vapaa matkustajia ei ole, koska se kumoaisi Jumalan täydellisyyden.

Liitymme toisiimme, myös niihin, jotka ovat siirtyneet kehoista henkimaailmaan. He siellä, ovat siinä tilassa, mikä vastaa heidän sielullista tietoisuuttaan.  Kasvu jatkuu myös siellä, mutta on luonteeltaan vähän eri tyyppistä, kuin täällä aineessa ja ajassa.Yhteydet henkimaailman ja kehollisen maailman ihmisten välillä ovat mahdollisia. Samankaltaiset vetävät toisiaan puoleensa. Se missä on valoa, iloa ja rakkautta, siellä on usein valon olentoja lisäämässä harmoniaa. Toisaalta siellä missä on vihaa ja pahuutta, vetää puoleensa sen tyyppisiä henkiä. Kysymys on joka tapauksessa tietoisuudesta. Oletko sinä tietoinen niistä henkimaailman olennoista, jotka viihtyvät energiakentissäsi?

Valo voittaa pimeyden ja se tarkoitaa Jumala tietoisuuden lisääntymistä luoduissaan. Rukous on puhetta Jumalalle ja meditaatio on Jumalan kuulemista. Ihmiskunta on edennyt kasvussaan siihen tilaan, mikä on tämän päivän todellisuutta. Jokainen ihminen liittyy aikanaan siihen valoverkostoon, missä Jumalan tunteminen todentuu. Ne jotka ovat edenneet kasvussaan edemmälle, näyttävät tietä, heille, jotka vielä hortoilevat hämärässä. On äärimmäisen tärkeää nostaa oma valo eli energia näkyville. On äärimmäisen tärkeää rohkaistua puhumaan, kirjoittamaan ja tekemään parannusta. Parannuksen tekeminen on mielenmuutoksen aikaansaamista, maallisuudesta henkisyyteen.

Ole sinnikäs, älä anna periksi maalliselle, hengettömälle itsellesi, joka kiskoo sinua kohti umpi unta. Sinnikkyys on tietoisuudesta kumpuavaa voimaa, joka läpäisee jähmeän mielen ja laiskuuden. Joka hetki valitsemme kasvumme suunnan. Rukous kuullaan aina, mutta voi olla, että emme saa pyytämäämme juuri siinä paketissa, kun toivomme. Emme voi tietää parastamme pitkällä aikajanalla. Se mitä pyydämme, olkoon henkistä voimaa ja rohkeutta, kärsivällisyyttä, oikeamielisyyttä, lempeyttä sekä totuudellisuutta.

" Jumalani, rukoilen kestävyyttä ja sinikkyyttä tähän elämänvaiheeseen, mikä on arkeani tänään. Kovin helposti annan periksi laiskuudelle, mukavuudenhalulle ja valittamiselle. Kovin nopeasti suuntaan huomioni epäolennaisuuksiin vaikka tiedän, että minun tulee käyttää päiväni asioideni saattamiseen järjestykseen. Vahvista minua epäuskon hetkinä, etten tekisi typeryyksiä. Varjele rakkaitani ja anna enkeleidesi suojella heitä. Kiitos elämästä ja valosta, joka lisääntyy väistämättä." Amen.





lauantai 1. maaliskuuta 2014

H-hetki

Heräämisen hetki. Luomuksemme natisee liitoksissaan ja todellisuus tunkeutuu väistämättä esille. Maailmamme osoittautuu illuusioksi, uneksi johon uskoimme. Uskoimme, että raha tuo onnen, hyvinvoinnin, terveyden ja rauhan. Uskoimme, että vallassa olevat toimivat oikein niin materiaalisesti ja eettisesti. Uskoimme, että rakentamamme yhteiskunta suojelee heikompia. Uskoimme tehneemme jotakin suurta, hienoa ja kestävää, että se pysyisi totuudessa.

Usko siirtää vuoria ja luomuksemme on kääntymässä meitä itseä vastaan. Tuhoutunut uskomusjärjstelmämme tekee likaisen lopputyön. Uskoimme rahaan, emme Jumalaan Luojaan, emmekä halunneet löytää itsestämme tätä luovaa potentiaalia. Niin mielellämme rakensimme ulkoista, että väistämättä käänsimme selkämme sisäisyydelle.

Materialistinen maailma tuhoutuu, koska se perustuu pimeyteen. Pimeydessä sikiää ahneus, vallan himo, valtapyrkimykset, kateus, tappaminen ja tuho. Meissä jokaisessa on tuo puoli ja niin ollen taistelemme jokainen eturintamassa itseämme vastaan ja samalla yritämme olla enemmän, omistaa parempaa hyvää, mammonaa ja valtaa. Niin ylhäällä kuin alhaalla ja sisällä ja ulkona. Luomuksemme osoittaa moraalimme tason. Rakennelmamme tuo väistämättä esille oman kasvumme tasot.

Ne,  jotka ovat menneet H-hetkensä läpi, näkevät ja ymmärtävät näkemänsä.
Ne,  jotka nukkuvat edelleen, pitävät kiinni houreistaan tuskallisesti.
Ne, jotka ovat heräämässä ratkaisevat koko tilanteen kollektiivisesti.

Kuinka pitkään luhistuminen kestää? Mitä tapahtuu oikeassa elämässä?

Oikeassa elämässä on täydellinen rauha. Voitko ajatella niin juuri nyt? Jos et voi, niin olet edelleen unen rajapinnoilla. Henkinen maailma on ikuinen ja siellä ei olla sodassa, ei ahdingossa eikä epätietoisuudessa. Kuljet ahtaasta portista ja jätät kaiken turhan kynnykselle. Et tarvitse mitään, koska sinussa on kaikki. Luopumisen transformaatio on vapautumisen kokemus ja teet sen täydellisen vapaaehtoisesti ja halulla. Kukaan ei pakota tai vaadi sinulta maksua, koska olet kuullut elämän kutsun. Tämä elämä on Jumala, jonka olomuoto on rakkaus.

Rakkaus on yhtä kuin elämä on yhtä kuin Jumala.
Sinussa on potentiaali Jumaluuteen, koska olet ikuinen sielu.
Matka siihen kokemukseen on pitkä, vaivalloinen ja täynnä valintoja, sen mukaan missä olet menossa. Hiilestä muodostuu timantti tuhansien asteiden kuumuudessa. Sielusta muodostuu tietoinen olento tuhansien vuosien matkalla läpi ajan, paikan ja tilan. Kuitenkin jokainen syntynyt, elävä olento kantaa kaikessa mukana omaa henkistä ydintä. Vasta kun ydin tulee esille, ihminen herää todelliseen elämään. Mikä matka!

" Rakkauden Jumala, olen astunut portista, jota olen etsinyt vuosisatoja. Etsin sitä, vaikka en tinnyt etsiväni. Haparoin pimeässä pitkään ja tuskallisesti, koska halusin uskotella itselleni muiden kaltaisteni uskomuksia. Ihmettelin aina miksi ja juuri ihmettelyn kykyni nosti minut oikeaan suuntaatn etenevälle polulle, kohti Sinua ja todellista itseäni.

Rukoilen lakkaamatta ja kiitän. Tässä hiljaisuudessa on lepo. Tässä tietoisuudessa on järkkymätön rauha. Tässä on rakkaus, syyn ja seurauksen päätepiste. " Amen.

perjantai 28. helmikuuta 2014

Murtuma

Hiljaisuuteni keskeltä orastaa jotakin uutta. Entistä kirkkaampaa, selkeämpää ja pyhempää. Jokin minussa on muuttunut ja nyt olen heräämässä. Olen nukkunut ja kuitenkin elänyt tavallista arkielämää. Tehnyt töitä ja ihmetellyt sieluni hiljaisuutta. Ei sanoja, ei kirjoituksia, ei mitään. Syöksyin kuumeeseen ja luulin kuolevani. Viikon ajan kelluin " tiettömällä tiellä", enkä oikein muista missä asti kävin. Kolkuttelinko henkimaailman portteja vai latauduinko uuteen?

Nyt maaliskuun ensimmäisenä avaan silmäni ja tunnen olevani olemassa. Olemassa oleminen on enemmän kuin elämistä. Olen olemassa, olen ollut olemassa ja tulen olemaan olemassa aina. Hämmästyttävä tunne ja tieto. Aiemmin en kokenut tätä näin vaan aavistelin sen olevan totta. Nyt tiedän ja tunnen sen täydellisesti totena.

On olemassa raja jonka ylittämiseen ei tarvitse kuolla. Olkoonkin, että tila muistuttaa kuolemista. Vanha väistyy uuden tieltä. Jokin minussa muuttaa ulottuvuuttaan. Ajattele, Sinä olet aina olemassa.
Mihin kiiruhdat? Mistä huolehdit? Mitä yrität kontrolloida? Elämääkö vai rajallisuuttasi? Rajallisuus ajaa meitä ihmisiä stressiin ja todellisuudessa rajallisuuden kokeminen on alemman mielen luoma harha. Alempi mieli, ihmisen mieli on aikaan sidottu mutta todellinen mieli, henki mieli ulottuu kaikkeuden ytimeen ja ymmärtää, mitä on todellisuus.

Älä pelkää elämää, äläkä kuolemaa.
Tartu kiinni aavistukseen, joka kuiskaa sydämesi syvyydestä: Rakkaus on todellinen olemuksesi. Olet osa sitä, liityt siihen etkä koskaan oikeasti ole ollut siitä erossa. Rakkaus on luomisvoimasi.

Elät siitä.
Elät siinä.
Ja kuolemisesi vanhasta vapauttaa sinun todellisen olemuksesi.

Pyhä elämä virtaa lakkaamatta. Se ei pääty ihmismielen pimeyteen, joka kouristuu olemattomiin houreisiinsa. Se ei pääty ihmiseen, vaan jatkaa matkaa läpi universumin, läpi olomuotojoen, jotta koko luomakunta kokisi muotonsa muutoksen kohti täydempää elämää. Jumala ei lakkaa olemasta, vaikka ihminen epäilee ja loittonee aika-ajoin hänestä. Jumala ei lakkaa olemasta, vaikka ihminen torjuu hänet tai kuvittelee hänet itselleen sopivaksi.

Tässä hetkessä ei ole mitään, mikä pidättelisi sinua, avautumasta sisäiselle.
Suuntaa huomiosi sydämesi henkiseen prinsiippiin, luo yhteys todelliseen olemukseesi ja heihin, jotka kulkevat vierelläsi ajasta aikaan. Et ole erillinen vaan liityt kaikkeuden valovirtoihin. Päätä
painajaisesi ja ala elää. Vapauta todellinen itsesi ja myönny elämälle, Jumalalle joka on elämä.

Ole vapaa ja tee osuutesi. Liity valojoukkoihin ja murra omalta osaltasi tietämättömyyden pimeys. Astu valoon ystäväni.


perjantai 27. joulukuuta 2013

Ymmärrys

Elämme seurausten elämää, mutta ymmärrämmekö, mitä se tarkoittaa omalla kohdalla, juuri nyt? Luomme omaa tulevaisuuttamme tänään tekemiemme tekojen, sanojen ja aikeiden kautta. Tämän päivän suunnitelmat toteutuvat tavalla tai toisella tulevaisuudessamme. Katsoessamme menneisyyteemme voimme muistaa asioita, valintoja ja kohtaamisia tämän hetkisen kokemuksemme läpi. Valinnat näkyvät ja tuntuvat omassa elämässä tänään, huomenna...

Olemme luomassa  ulkoisen elämämme lisäksi, omaa henki minäämme, koska henkinen kasvu on se peruste, miksi yleensä olemme tässä olomuodossa, tässä kehossa juuri nyt. Maallinen ja materiaalinen todellisuus on leikki- kenttämme, missä harjoittelemme omia sisäisiä, ulottuvuuksiin yltäviä, voimavaroja. Kiinnittyessämme aineellisuuteen, jätämme henkisen ulottuvuutemme huomiotta. Ihminen ei elä ainostaan leivästä, vaan myös Jumalan sanasta eli hengestä. Meillä on vapaa tahto ja käytämme sitä hyvin heppoisin periaattein. Emme näe "nokkaamme edemmäs" ja sitten kun tekomme seuraukset tulevat kohdallemme, emme voi käsittää miksi " minulle aina käy näin."

Sukulaiset, ystävät ja tuttavat verkostoituvat elämäämme, mitä moninaisimmin ja uskomattomin tavoin. Henkisestä ulottuvuudesta katsottuna kaikki ihmiset liittyvät jollakin tavoin kasvuun, edistymiseen tai juuttumiseen ja taantumiseen. Juuri ihmiset mahdollistavat hioutumisemme parempaan tai pahempaan, valinta on aina itsellä. Tekomme johtaa aina johonkin suuntaan, mutta niin myös aikeemme ja ajatuksemme. Halutessamme edetä, meidän on pysähdyttävä pohtimaan omia tapoja, tottumuksia ja uskomuksiamme. Emme voi tuudittautua siihen luuloon, että kohtalo tai joku muu hoitaa osuutemme. Siinä vaiheessa, kun ymmärryksemme avautuu laajempaan käsitykseen, alamme väistämättä toimimaan elämää kunnioittavammin ja tulemme täysin tietoiseksi omasta osuudesta elämän rakentumisessa Jumallisen suunnitelman suuntaiseksi.

Nyt vuoden vaihtuessa kannattaa pysähtyä tutkimaan omaa itseä ja elämäänsä. Ne vaikeat ja haastavat asiat, mitkä kuormittavat terveyttämme, tulisi saattaa tasapainoon. Syyllisen etsimisen ja tuomitsemisen sijaan, meidän kaikkien tulisi uskaltaa katsoa omaa osuutta epäselvien asioiden tai suhteiden syntyyn. Kovin heppoisin perustein annamme tuomiomme ja yritämme pelastaa oman nahkamme, mutta totuus ei muutu omien mielihalujemme suuntaan. On kestämätöntä sälyttää omat virheet ja väärinteot toisten niskoille. Jumalan todellisuus on täydellisen oikeudenmukainen ja jos kuvittelemme kuittaavamme omat tekomme sillä, että asiat eivät enäää vaivaa omaa mieltä, olemme täydellisen tietämättömiä, omasta osuudesta elämässä yleensä. Sattumanvaraisuus ei selitä elämää, eikä niin ollen vapauta meitä tekojemme seurauksista. Nöyrtyminen ei ole nöristelyä vaan todellinen henkinen teko, joka vapauttaa ja parantaa sisäisiä haavoja. Juuri sisäisyyden haavat voivat tulehduttaa koko elämämme. Meillä on kuitenkin mahdollisuus toimia toisin, mutta se merkitsee suurta henkistä ponnistusta. Anteeksi pyytäminen ja anteeksi saaminen ovat paranemisen avaimia. Halutessani parantua, minun on valmisteltava itseni nöyrtymään. Mikäli toinen ihminen ei kykene samaan, se ei ole enää minun käsissäni ja ainoa keino on vetäytyä hänestä. Aika ja elämä tekee tehtävänsä kaikkien meidän elämässä, eikä meidän tehtäviin kuulu loputtomasti kantaa pahaa mieltä, jonkun toisen ihmisen asenteista ja tavoista. Ymmärrys on pelastus monessakin mielessä.

Tutkiessamme tulevaisuutta, haluamme saada selvää, mitä se tuo tullessaan. Vastaukset löytyvät itsestämme ja tavoistamme. Minkä olemme panneet vireille, saavuttaa päätepisteensä tulevassa. Halutessasi elää sovussa, tee siis sopu itsesi ja lähimmäistesi kanssa. Unelmoidessasi matkoista ja menestymisestä, tarkastele tekojasi ja asenteitasi. Millä perusteella odotat ihmeitä, jos asennoidut kaikkeen epäuskoisella negatiivisuudella? Kyse on lopulta aina asenteesta. On ihmisiä, joilla näyttää olevan kaikki hyvin ja silti he valittavat kaikesta. On ihmisiä, joilla ei ole materiaalista statusta ja silti he ovat tyytyväisiä ja onnellisia. Salaisuudet piilevät meissä itsessämme ja ne odottavat löytäjäänsä, eli sinua. Kysymys kuuluu, mitä aiot tehdä seuraavaksi? Jatkaa samalla vanhalla tavalla vaiko uskaltautua uudistumaan henkisesti?

Henkinen uudistuminen tarkoittaa asenteiden muuttamista eli parannuksen tekemistä. Se mihin kiinnität huomiosi kasvaa sinussa ja elämässäsi. Paranna asenteesi niin parannat elämäsi ja siinä samassa myös terveytesi kohenee. Rypiessäsi negatiivisuudessasi et totta tosiaan rakenna uutta uljasta huomista. Vastukset ja haasteet ovat mahdollisuutesi kasvaa ja edistyä. Ojennatko kätesi vai käännätkö selkäsi? Tuleva vuosi haastaa meitä ojentamaan kätemme lähimmäisillemme. On aivan selvää, että menneisyytemme teot lankeavat maksuun. Se miten niistä selviämme tuntuu, kuuluu ja näkyy meissä jokaisessa.

" Jumalani, tunnen sydämeni syvydeessä muutoksien välttämättömyydet, mutta olen kovin avuton ja heikko tekemään muutoksia itseeni. Kovin helposi osoittelen muita, kun en uskalla kohdata omaa aikaansaannostani. Niin kevyesti luettelen toisten virheitä, kun en myönnä omiani mistään hinnasta. Ihmisenä kasvaminen on totuuteesi kaivautumista. Totuutesi on täydellinen oikeudenmukaisuus, jota minun on niin vaikea ymmärtää, koska koko maailma vääristää sitä. Elän maailmassa, jossa ei tunnu olevan oikeutta. Ihmiskunta on vieraantunut Sinusta. Oi Jumalani, toisaalta on olemassa  kasvun ja edistyksen aalto, joka on lähtöisin Sinusta. Haluan liittyä siihen koko sielustani ja voimastani. Rukoilen, auta minua saattamaan loppuun ne keskeneräiset ja vaikeat asiat, jotka piinaavat minua. Anna minulle henkesi valoa toimia oikein. Vahvistu minussa, niin että voin saattaa loppuun aloittamani tehtävät. Kiitos siitä ohjauksesta, josta olen tietoinen. Kiitos elämästä ja tästä mahdollisuudesta tehdä oikeita asioita. Kiitos!!"

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Tämän päivän ajatus

Monesti olen istunut läppäri sylissä ja aloittanut uuden tekstin, mutta joka kerta, on tullut jotakin sellaista, että kirjoittaminen keskeytyi tai estyi. Nytkin pikku Killi heiluttaa sähköjohtoa niin kiivaasti, että on pakko nostaa se pois.  Se mihin kiinnität huomion, kasvaa ja täyttää pääsi lisäksi koko elämän. Tärkeä havainto ja niin totta.

Mitä haluan sanoa? Onko minulla sanottavaa vai jaarittelenko turhanpäiväisesti? Onko luovuuden ulottuvuuksiini tullut este, enkä kykene virittymään siihen flow-tilaan, joka mahdollistaa uusien näkymien ja ajatusten esiin tulon?

Hiljentyminen kaiken tämän äärelle vaatii ponnistusta. On niin kovin helppo mennä kiireeseen mukaan, tehdä ja touhuta asioita, jotka kuuluu tehdä. Niin-kuuluu tehdä-kalskahtaa siltä, että niiltä osin olen antautunut markkinatalouden ja massahysterian puolelle. Mitä minä oikeasti haluan tehdä?
Kuinka paljon kuormitamme itseämme niillä tavoilla, joita maailma tarjoaa, että "ihmisillä olisi rauha ja hyvä tahto?" Hyvä tahto ei tarkoita muuta kuin toisen ihmisen näkemistä ja kuulemista. Hänen kohtaamista sydämen tasolla joka ikinen päivä. Se ei maksa mitään, eikä sitä voi ostaa. Sitä ei tarvitse kiiruhtaa ostamaan täyteen ahdatuista supermarketeista.

Minun Jouluni rakentuu läsnäolemisesta. Olla läsnä rakkaiden ihmisten elämässä nyt. Olkoonkin, että kaikki rakkaat eivät ole saman katon alla. He ovat sydämessä tunteena ja ajatuksissa jossakin hetkessä, kun kynttilän lepattava liekki kiinnittää huomion. Juuri näissä tuokioissa täydellistyy Joulun henki. Olkoonkin, että eronnut Paavi tekji tyhjäksi Jeesuksen syntymän jouluna. Meidän tulisi tarkastella asiaa henkisesti.  Mitä Kristuslapsen syntymä tarkoittaa ihmiselle henkisenä käännekohtana? Ei päivmäärillä ja vuosiluvuilla ole merkitystä henkisessä maailmassa, koska ajanmääreet ovat ihmisen luomia kriteerejä täällä ajassa. Henkimaailmassa ei ole kelloa eikä aikaa. Sen asian ymmärtäminen voi tuntua mahdottomalta, mutta todellisuudessa emme taida ymmärtää puoliakaan elämän mysteereistä, vaikka niin mielellämme annamme kuvan ylivertaisesta ymmärryksestä. Usein uskottelemme asioita tosiksi vain sen vuoksi, että emme viitsi vaivautua tutkimaan tai ehdollistamaan uskomuksiemme todenperäisyyttä. On kovin helppo mennä valtavirran mukana, kuin että pohtisi ja tutkisi asioita ja ilmiöitä kriittisesti.

Jeesuksen Kristuksen esimerkki elää ja voi hyvin. Ihminen kaipaa yhä enenevässä määrin henkisyyttä. Jeesus on Jumalan poika henkisesti ja osoitti elämällään tien, jota pitkin henkistynyt ihminen kulkee. Hän opetaa rakkautta ja anteeksi antamista. Niin paljon, kun meissä ihmisissä on puutetta rakastamisesta ja anteeksi antamisesta, niin kaukana olemme Kristusvalosta ja tietoisuudesta. Niin paljon kun olemme markkinavoimien kahleissa, sen pinemmäksi henkinen liekkimme kutistuu. "Et voi palvella kahta Herraa, Jumalaa ja Mammonaa!"

Kaipaamme rauhaa ja rikomme sen. Tarvitsisimme vähän ja kuitenkin hamstraamme turhaa aina vain enemmän. Joka päivä valitsemme mammonan vaikka syvällä sisimmässämme tiedämme tekevämme juuri niin kuin meidän ei tulisi. Olemme sitoneet itsemme ajan ja aineen ikeeseen. " Laps hankeen hukkuu unhoittuu."

Kenen leipää syöt sen lauluja laulat-ikuinen ristiriitä hengen ja aineen välillä kulmionoituu meihin. Omien uskomuksiemme ja luulojemme keskellä yritämme pitää yllä rakennelmaa nimeltä oma elämä. Määrittelemme sen statuksiemme mukaan ja sen keskellä podemme ikävää jostakin vapauttavasta ja paremmasta tunteesta sisimmässämme.  Teemme elämämme siksi mitä se on. Olemme vastuussa ja podemme seuraukset.

Tänäkin jouluna koemme valintojemme seuraksia. Kuinka paljon lisäämme tyytyväisyyttä ja onnellisuutta tavaravuorien keskellä, kun jo huomenna ne unohtuvat?

" Oi minun Isäni, joka olet läsnä kaikessa ja jokaisessa. Kuinka pitkäksi välimatkaksi olen yhteytesi rakentanut, etten kykene kuulemaan ääntäsi sydämessäni? Kuinka valtavan tavara vuoren olen haalinut esteeksi itselleni päästä todelliseen elävään yhteyteen kanssasi? Olen maailmassa ja kaipaan kotiin, enkä käsitä, että en tarvitse kotiin pääsemiseen muuta kuin antautumista. Vahvistu minussa, että alkaisin loistaa hengen valoa yhä enemmän, yhä voimallisemmin, niin että kykenen täyttämään tehtäväni, tekemään velvollisuuteeni ja täyttämään lupaukseni Sinulle. Sinusta minä olen syntynyt ja Sinussa minä elän ikuisesti. Amen."

Näillä ajatuksilla tänään, huomenna, aina.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Miksi murehtia, kun on paljon hyvää?

Kuuntelen Sinua herkin korvin ja aistin surun sanojesi takaa. " Elämä on kaaoksessa, kaikki on mennyt jotenkin väärin. Olen aivan poikki enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä? Tuntuu pahalta ja ahdistaa, mikään ei ole niin kuin ennen. Miten voisin selvitä tästä?"

Pyydän Sinua katsomaan elämääsi sellaisena kuin se on juuri nyt. Sinulla on koti, työtä ja opiskelua. Sinulla on ystäviä, jotka pitävät sinusta huolta. Sinulla on perhettä, joka rakastaa sinua ehdoitta. Olet terve, vaikka juuri nyt tuntuu siltä, että flunssa hätyyttelee. Kaikki näyttää hyvältä ja kuulostaakin siltä. Mutta...

Miksi murehdit?
Ovatko omat odotuksesi olleet liian suuria, suhteessa asioiden toteutumiseen?
Oletko vain tehnyt virheen, joka tulisi korjata mahdollisimman pian?
Oletko liian ankara itsellesi?
Oletko sitoutunut johonkin projektiin, joka ei olekkaan se mitä kuvittelit?
Onko joku asia kesken ja huolettaa sinua?
Pelkäätkö jotakin, joka uhkaa sinua?
Saatko nukutuksi tarpeeksi vai katsotko teeveetä tai nettiä liikaa?
Mikä tavoissasi ei tue sinua vaan murentaa?
Miten on itsesi hyväksyminen ja rakastamisen laita?
Mikä onkaan surusi, surullisuutesi todellinen syy?

Mitä pitäisi tapahtua, että voisit tuntea huojennusta ja helpotusta? Mille asiallesi sinun tulisi löytää ratkaisu? Mikä se ratkaisu olisi ja mikä estää sinua tekemästä niin? Tiedätkö, kaikkiin ongelmiin on olemassa ratkaisu, mutta sen oivaltamiseksi tarvitsee pysähtyä ja pohtia. Jos vain annat ongelmien kasvaa, voimavarasi hupenevat entisestään. Tyhjästä ei voi nyhjäistä.

Kivussa ja ahdistuksessa piilee aina avartumisen ulottuvuus. Kyse on itsen kasvusta itseksi, juuri siksi mikä oikeasti olet. On aika puhdistaa roinat ja romut kaikesta mikä painaa. Kukaan muu ei voi sitä tehdä, kuin sinä. Olet itse kaappisi ja  komerosi sullonut täyteen tavaroita, joita et enää tarvitse.
Miten luulet saavasi elämääsi jotakin uutta, jos olet säilönyt kaiken joutavanpäiväisen sisuksiisi? Vain tyhjät kädet voivat täyttyä-sanotaan.

Suursiivouksen aika-ystäväni. Aloita jo tänään ja etene siinä rytmissä mikä sopii sinulle. Soita ne puhelut niille ihmisille, joiden kanssa on selvitettävää, mutta myäskin niiden, joita rakastat mutta et ole tullut koskaan sitä sanoneeksi. Anna anteeksi itsellesi ja toisille. Jos joku haluaa vihoitella edelleen, niin anna hänen tehdä niin, mutta irrottaudu sinä siitä vyyhdestä. Hän ei ole valmis sopuun, koska hän tarvitsee vielä haarniskoitaan itseään varten. Ei hän sinua vihaa vaan on pettynyt elämään ja itseensä. Astu askel oikeaan suuntaan ja huomaat pian, että olosi alkaa helpottamaan. Olet tehnyt jotakin asioidesi eteen, etkä vain murehtinut.Energiasi alkaa virtaamaan ja saat uutta voimaa jatkaa.

Kyse on kasvamisesta ja se on aina positiivista, olkoonkin että se käy kipeään. Muistutan sinua vielä;
" Oi lapseni, olet minulle äärettömän rakas. Jumalalla on aina linjat auki sydämeesi ja hän tuntee sinut paremmin, kuin uskotkaan. Ole levollisella mielellä, tee oma osuutesi niin kaikki tapahtuu oikein ja juuri oikealla ajalla."